Vapaa säestys

Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!

Vapaa säestys tarkoittaa sointumerkeistä soittamista. Vapaan säestyksen ”vapaus” piilee siinä, että pianisti saa itse päättää säestystyylin eli kompin, kunhan hän pysyttelee kuhunkin sointuun kuuluvien sävelten piirissä. Jotkut kompit ovat parempia ja soveltuvampia kuin toiset, ja on myös kappalekohtaisia eroja, joiden perusteella komppi kannattaa valita. Tässä tekstissä esittelen helpoimman kompin ikinä, ja sen lisäksi kerron myös hieman vaikeammista variaatioista. Eivät nekään kyllä kovin monimutkaisia ole, joten rohkaisen myös vasta-alkajia kokeilemaan!

Etkö vielä tunne pianon sointuja? Osta sointutaulukko tai Pianon soinnut -opas!

Tämän sivun alareunasta voit myös ostaa pianonsoiton komppitaulukon, jolla esittelen nuotti-, koskettimistokuva- ja ääninäytteiden avulla yhdeksän kaikkein yleisintä komppia. Komppitaulukon komppien avulla voit säestää vaikkapa suurimman osan Kultaisen laulukirjan kappaleista.

Sointumerkit

Sointumerkit merkitään isoin kirjaimin nuottiviivaston yläpuolelle, ja on syytä muistaa, ettei niillä viitata yksittäisiin säveliin, vaan usean sävelen muodostamiin kolmi- tai nelisointuihin. Tavallisimmat soinnut sointumerkintöineen on lueteltu täällä. Esimerkiksi C-duurisointuun kuuluvat sävelet ovat c, e ja g. Kun pianisti näkee nuotissa sointumerkinnän ”C”, saa hän kompissaan vapaasti käyttää kaikkia pianosta löytyviä c, e ja g-säveliä. Vapaata säestystä harrastavan täytyy myös osata lukea erilaisia kertaus- ja hyppäysmerkkejä. Löydät tekstini niitä koskien täältä.

Pidemmittä puheitta siirryn suoraan esimerkkikappaleeseen. Alkuperäinen nuotti näyttää tältä:

Nuotissa näkyy melodia eli laulun sävel nuotein kirjoitettuna ja sointumerkit (Dm, A jne.) viivaston yläpuolella. Seuraavaksi kerron, miten näitä sointumerkintöjä tulkitaan.

Vapaa säestys ilman melodian soittamista

Tämä säestystapa sopii etenkin nuotteja osaamattomille soittajille. Sointumerkit tulee kuitenkin ymmärtää. Tämän lisäksi pianistin on tiedettävä, kuinka kauan kukin sointu vaikuttaa. Helpoin keino on seurata sanoja vaihtaen sointua sanojen etenemisen myötä. Olen seuraavissa esimerkeissä kirjoittanut nuotit ylös, mutta mikäli nuotit eivät ole hallussa, voit aivan yhtä hyvin seurata pelkkiä sanoja ja sointumerkkejä. Lisäämäni kuuntelunäytteet tukevat oppimista.

Seuraavassa kuvassa on esitelty kaikkein yksinkertaisin säestystapa: oikea käsi soittaa soinnut perusmuodossa, ja vasen tuplaa soinnun pohjasävelen. Tämä säestystyyli kannattaa opetella hyvin, esimerkiksi soveltamalla sitä eri kappaleisiin, ennen siirtymistä vaikeampiin komppeihin:

Tämä komppi kuulostaa tältä:

Kappaleen toinen rivi soitetaan kaksi kertaa, sillä siihen on merkitty kertausmerkit. Kertausmerkkejä olen selittänyt siis aiemmin täällä.

Harjoitteluvinkki: Soita edellinen komppi pari kertaa itseksesi läpi, ja kokeile sitten soittaa se ääninauhan päälle!

Säestystyylin voi kehitellä soittamalla oikealla kädellä pohjamuotoisten sointujen sijasta sointujen käännöksiä. Käännökset tarkoittavat sitä, että saman kolmisoinnun kolme säveltä asetetaan päällekkäin eri järjestyksessä. Seuraavassa kuvassa on esitelty d-mollisoinnun käännökset. Huomaa, että vaikka soinnut näyttävät erilaisilta, käytetään niissä kaikissa aivan samoja säveliä d, f ja a:

Myös nelisointuja voi käännellä, joskin niillä on yksi sointukäännös enemmän.

Sointukäännösten avulla pianistin ei tarvitse liikutella kättä niin paljon eri sointuun siirryttäessä, sillä jokin uuden soinnun käännöksistä sijaitsee todennäköisesti koskettimistolla edellistä sointua lähempänä kuin pohjamuotoinen kolmisointu. Käännösten soittaminen myös kuulostaa paremmalta. Seuraavassa kuvassa esimerkkikappale säestetään käyttämällä oikeassa kädessä tarvittaessa sointujen käännöksiä:

Kuuntele säestys (ja soita se!):

Huom! Vaikka edellisessä esimerkissä oikea käsi soittaakin sointukäännöksiä, pidetään tämän säestystyylin sointuja kuitenkin pohjamuotoisina sointuina silloin, kun vasen käsi soittaa mukana. Tämä johtuu siitä, että sointukäännöksen määrittää loppupeleissä basso eli vasen. Eli: mikäli bassossa on d, ja oikea käsi soittaa d-mollisoinnun säveliä missä tahansa järjestyksessä, on kyseessä kokonaisvaltaisesti katsottaessa pohjamuotoinen d-mollisointu. Sointutekstissäni valotan tarkemmin tilanteita, joissa koko sointua voidaan kutsua sointukäännökseksi. Silloin soinnun merkintätapakin on erilainen (esim. C/G).

Vapaa säestys: tahtilaji ja komppi

Mikäli kappaleessa ei ole sanoja, on pianistin ymmärrettävä tahtiosoitus eli se, montako iskua kukin tahti kestää. Tahtiosoituksista olen kirjoittanut täällä. Tahtiosoitus olisi kyllä muutenkin hyvä ymmärtää. Sointumerkeistä soittajaa helpottaa kuitenkin huomattavasti se, että soitettava kappale on yleensä lähtökohtaisesti tuttu. Silloin korvakin jo kertoo, milloin sointua on vaihdettava tai mikä komppi kappaleeseen sopii.

Säestystyyliä eli komppia voi rytmittää kappaleen tyylin ja tahtilajin sallimissa rajoissa. Sen sijaan, että vasen käsi soittaisi pelkästään kunkin soinnun pohjasävelen, se voikin soittaa soinnusta useampia säveliä peräjälkeen ja erilaisissa rytmeissä. Seuraavassa esimerkissä vasen käsi soittaa pitkän sävelen sijasta nopeampia säveliä, tässä tapauksessa neljäsosia, järjestyksessä soinnun alimmasta sävelestä alkaen ja takaisin (esim. d, f, a, f jne.):

Haluan tähdentää, että vaikka olen tässä kirjoittanut nuotit näkyviin, ei soittajan kuitenkaan tarvitse laisinkaan osata nuotteja pystyäkseen soittamaan tämän esimerkin mukaisesti. On vain ymmärrettävä sointumerkintöjä ja toteutettava samaa komppia jokaisen uuden soinnun kohdalla.

Säestyksen ja melodian soittaminen samanaikaisesti

Seuraavaksi esittelen selkeän mallin kappaleen oppimiseksi siten, että mukana on sekä melodia että komppi.

Kohta 1: Opettele melodia nuoteista tai korvakuulolta

Nuottien lukemisessa pääset mainiosti alkuun lukemalla tekstini nuottien opettelusta. Toinen vaihtoehto on korvakuulolta soittaminen, eli kuuntele seuraava nauha ja tee perässä pianolla (tämä vaatii useita toistoja, joten on oltava kärsivällinen):

Kohta 2: Säestä melodiaa yksinkertaisilla soinnuilla

Seuraava askel on lisätä vasemman käden pohjamuotoiset soinnut:

Huomaa, että soinnun tulee pysyä pohjassa siihen asti, kunnes sointu vaihtuu. Älä siis nosta vasenta kättä pois koskettimilta, vaikka oikea silloin tällöin nousisikin!

Kohta 3: Kokeile erilaisia komppeja

Jatka melodian soittamista samalla tavalla, mutta kokeile tehdä vasemmalla jotain erilaista. Seuraavassa esimerkissä vasen soittaa aina puolinuotteja, joten rytmistä tulee hieman menevämmän oloinen. Vasen ei siis aina soita koko sointua kerralla, ja yleisvaikutelma kevenee:

3a

Vielä keveämpi on komppi, jossa vasen soittaa neljäsosanuotteja yhden nuotin kerrallaan:

3b

Säestyksen voi jakaa neljäsosiin myös seuraavan esimerkin mukaisesti. Olen lisännyt esimerkkiin kaikupedaalin, jota tietenkin voi käyttää muissakin kompeissa:

3c

Komppia voi rytmittää muillakin tavoin:

3d

Kahdessa viimeksi mainitsemassani kompissa säestyksestä jää puuttumaan tärkeitä sointujen säveliä, ja esittelenkin erään tärkeän lisän etenkin näihin tyyleihin kohdassa 4.

Tarkkaavainen kuuntelija on varmaankin jo huomannut, että usein viimeisen tahdin säestys on hieman erilainen kuin muissa tahdeissa. Kappaleen tulisi loppua siten, ettei komppi kuulosta jäävän kesken. On siis yleensä järkevää päättää komppi pitkään pohjasäveleen, jolloin vaikutelma lopusta syntyy luontevasti.

Kohta 4: Soinnun sävelten lisääminen oikealle kädelle

Mikäli vasen käsi soittaa jotain rytmikästä komppia, saattaa osa soinnun sävelistä jäädä soittamatta. Lisäksi vasemman käden soittamat soinnut alemmasta rekisteristä eivät aina kuulosta niin kauniille kuin ne kuulostaisivat ylempää soitettuna. Niinpä onkin järkevää siirtää soinnun säveliä oikealle kädelle, jolloin vasemmalle jää vähemmän säveliä, ja se voi siirtyä soittamaan vaikkapa rytmikästä bassoa oktaaveissa.

On järkevää siirtää soinnun säveliä oikealle kädelle.

Harmonia lisätään oikealle kädelle siten, että soittaja lisää aina sekä soinnun vaihtuessa että tahdin ensimmäisellä iskulla melodian alle yhdestä kolmeen sointumerkinnän mukaista säveltä. Näiden sävelten on tietenkin sijaittava varsin lähellä melodiasäveltä, jotta sama käsi yltäisi ne soittamaan. Esimerkkikappaleen melodian ensimmäinen sävel on a, joten sen alle on luontevaa lisätä d-mollisoinnun sävelet d ja f, ja niin edelleen:

Tämä tee-kaikki-oikealla-kädellä -systeemi saattaa aluksi tuntua vaikealta, mutta sitä helpottaa huomattavasti sointukäännösten harjoittelu. Sointukäännöksiin totut soittamalla niitä peräjälkeen ylös ja alas pianon koskettimistolla.

Lisätään seuraavaksi vasen käsi:

Sitten kokeillaan komppia 3d:

…ja vielä komppia 3c:

Kohta 5: Vapaa säestys ja eri tahtilajit

Kaikki yllä mainitut säestystavat sopivat vain kappaleisiin, joiden tahtilaji on neljä neljäsosaa. Mikäli tahtilaji on vaikkapa kolme neljäsosaa, ei tahtiin tietenkään mahdu esimerkiksi esimerkissa 3c vaadittavia neljää neljäsosanuottia. Kolmijakoisten tahtilajien kompeista voit lukea lisää täältä.

Osta pianonsoiton komppitaulukko!

Osta pianonsoiton komppitaulukko hintaan 2,99. Taulukosta löydät yhdeksän yleisintä pianokomppia. Mukana myös ääninäytteet. Komppitaulukon voit ostaa Hilkan pianokaupasta.

_{Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay}