Ensimmäinen pianotunti

Tämänkertainen kirjoitukseni sisältää konkreettisen ehdotuksen siitä, miten aloitteleva pianisti voisi lähteä soittoharrastuksessaan liikkeelle. Aluksi käyn tekstissäni läpi sopivaa aloittamisikää sekä pianonsoiton oppaan valitsemista, ja lopussa annan yksityiskohtaiset ohjeet ensimmäisen tekniikkaharjoituksen ja pianokappaleen oppimiseksi. Vaikka kirjoitukseni otsikko on ”ensimmäinen pianotunti”, voi tässä käsiteltävät asiat toki jakaa useammallekin kerralle – ja onhan jokaisella yksilöllä joka tapauksessa oma oppimistahtinsa. Tärkeintä on pitää huolta siitä, että jokainen uusi asia opitaan huolella.

Pari sanaa aloitusiästä

Pianotunneilla käyminen kannattaa aloittaa vasta kouluiässä, koska sitä aiemmin aloitetuista tunneista ei todennäköisesti ole suurtakaan hyötyä. Hienomotoriset taidot, joita instrumentin hallinnassa tarvitaan, kehittyvät nimittäin vasta ikävuosina 8–14.1 Tämän tiedon valossa on helppo ymmärtää, että kuusivuotiaan on vielä erittäin vaikea hallita sormiaan, puhumattakaan sitten nelivuotiaasta. Mikäli pianonsoiton opinnot aloitetaan liian aikaisin, joutuu pieni pianisti tasapainottelemaan turhautumisen vaaravyöhykkeellä sormien yksinkertaisesti kieltäytyessä tottelemasta.

Seitsemän–kahdeksanvuotiaana tilanne on kuitenkin jo aivan toinen. Kouluikäisen motoriset taidot yltävät tarvittavalle tasolle, ja tämän lisäksi luku- ja laskutaito helpottavat oppimista entisestään. Näin ollen 8-vuotias oppii parissa kuukaudessa asiat, joiden omaksumiseen 5-vuotiaalta menee pari vuotta. Englantilainen pianopedagogi Joan Last on arvioinut, että kymmenenteen ikävuoteen mennessä pianisti on todennäköisesti samalla taitotasolla riippumatta siitä, onko soittoharrastus aloitettu kolme- vai kahdeksanvuotiaana.

8-vuotias oppii parissa kuukaudessa asiat, joiden omaksumiseen 5-vuotiaalta menee pari vuotta.

On toki mahdollista, että lapsi osoittaa poikkeuksellista kyvykkyyttä musiikkiharrastuksen suhteen tavallista aikaisemmassa kehitysvaiheessa, mutta tämä on harvinaista.3 Toisaalta joissain tapauksissa lapsen motivaatio voi olla niin suuri, että soitto-opinnot kannattaa kaikesta huolimatta aloittaa. Hain itse musiikkiopistoon viisivuotiaana, mutta sieltä ilmoitettiin, että olin liian nuori. En kuitenkaan jättänyt vanhempiani rauhaan pianonsoittohaaveideni suhteen, joten onneksi he suostuivat hankkimaan minulle yksityisen opettajan. Soitin yksityisellä aina siihen asti, kunnes pääsin onnellisesti musiikkiopistoon parin vuoden kuluttua.

Myös aikuisena voi aloittaa soitto-opinnot ja edetä soittamaan varteenotettavia klassisia pianoteoksia. Kuten lapsetkin, aikuiset tarvitsevat vain motivaatiota, hyvän opettajan ja riittävän harjoittelumäärän.Kenties ensisijainen asia, johon kannustaisin aikuisopiskelijoita, on säännöllinen ja tavoitteellinen harjoittelu. Tämän lisäksi haluaisin rohkaista aikuisopiskelijoita uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa, sillä se on kaiken lähtökohta!

Pianonsoitto-oppaan valitseminen

Aloittelevan pianistin on järkevää käyttää oppimisen tukena pianonsoiton oppikirjaa, jotta oppiminen tapahtuisi systemaattisesti. Suomalaisista pianonsoitto-oppaista suosittelisin jotain suhteellisen uutta oppikirjasarjaa, kuten Suomalainen pianokoulu -soitonoppaat ja ohjelmistovihot. Eräs mainitsemisen arvoinen sarja on Vladimir Nikolajevin ja kumppaneiden Venäläinen pianokoulu, jonka on kääntänyt suomeksi Meri Louhos. Tässä kirjasarjassa pääpaino on vaikeiden kappaleiden oppimisen sijaan siinä, että jo yksinkertaisetkin melodiat pyritään soittamaan mahdollisimman kauniisti ja huolellisesti. Suomenkielisenä Venäläistä pianokoulua saa ilmeisesti enää kirjastoista ja antikvariaateista, mutta englanninkielistä vastinetta The Russian School of Piano Playing myydään myös nuottikaupoissa.

Harjoitteleminen

Ensimmäisen pianotunnin menestys ei ole suksee, mikäli oppilas ei ole tunnin päätteeksi saanut riittävän selviä harjoitteluohjeita. Pianonsoitossa edistyminen ei tarkoita kappaleiden oppimista heti, vaan kehitys on pitkäjänteisen, päivittäisen työn tulosta. Näin ollen oppilaan tulee jo heti alussa ymmärtää, että opeteltavia asioita joudutaan tavallisesti toistamaan useita kertoja. Toisto ei kuitenkaan saa olla mekaanista, vaan oppilaan on ymmärrettävä tavoitteensa ja pyrittävä sitä kohti keskittyneesti (vilkaise blogitekstiäni harjoittelumetodeista).

Ensikosketus pianoon

Frédéric Chopin pyysi uusia piano-oppilaitaan asettamaan oikean käden sormet koskettimille e, fis, gis, ais, ja h/his. Pianopedagogiikan patriarkka Heinrich Neuhaus selittää tämän aloitusmetodin järkevyyttä näin:

Tiedetään, että Chopin asetti oppilaan käden juuri näille viidelle koskettimelle, koska ne tarjoavat edullisimman, luonnollisimman ja vapaimman asennon kädelle ja sormille klaviatuurilla; lyhyemmät sormet, ensimmäinen ja viides, asettuvat matalammalla sijaitseville valkeille koskettimille, kun taas pidemmät sormet, toinen, kolmas ja neljäs, asettuvat mustille koskettimille. Mitään luonnollisempaa kuin tämä asento klaviatuurilla ei ole. Jokainen ymmärtää kuinka paljon epämukavampi ja luonnottomampi viiden sormen asento pelkillä valkeilla koskettimilla on: c, d, e, f, g. 5

Minusta Chopinin metodia kannattaa yhä edelleen hyödyntää. Harjoituksen nuotti on alla olevassa kuvassa. Numerot viittaavat sormien numeroihin, eli peukalo on ensimmäinen sormi, etusormi toinen ja niin edelleen.

Ensimmäinen pianotuntiTässä harjoituksessa jokainen nuotti on soitettava järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Mikäli käsi on kovin pieni, voi pianisti käyttää h:ta his:n sijaan. Sormien tulisi liukua koskettimelta toiselle sulavasti ja jännittämättä, kuten Neuhauskin painottaa.Sama harjoitus on opeteltava myös vasemmalla kädellä oktaavia alempaa, mutta vasenta ja oikeaa kättä ei kannata vielä tässä vaiheessa soittaa yhtä aikaa.

Ensimmäinen pianokappale

Lapselle on tärkeää, että hän saa jo ensimmäiseltä pianotunnilta mukaansa kokonaisen kappaleen, joka saa mielikuvituksen liikkeelle ja olon tuntumaan oikein pianistiselta.7 Kappale, jota tässä ehdotan aloituskappaleeksi, on nimeltään ”Metsäkauris”. Se tulee soittaa kevyessä portatossa siten, että molemmat kädet ovat Chopinin ohjeen mukaisessa asemassa. Kappale opetellaan aluksi oikealla kädellä, ja vasen lisätään vasta sitten, kun oikean käden osuus sujuu aivan luontevasti. Valitsin kappaleen nimen siten, että tavoittelin mielikuvaa jostain lapsille tutusta eläimestä (Bambi!), joka astelee hyvin kevyesti ja pehmeästi. Ajatus kävelytyylistä on helppo kanavoida soittotapaan, sillä sormethan ”kävelevät” koskettimistolla. Tähän keveyteen on soittamisessa kiinnitettävä huomiota heti alussa, sillä usein aloittelijat painavat koskettimia tarpeettoman jännittyneillä sormilla.

1. Kuuntele kappale läpi

Kuunteleminen on pianonsoiton tärkeimpiä periaatteita, ja siksi lähden myös tässä siitä liikkeelle nuotinluvun sijaan. Suomalaispianisti Rolf Bergroth kirjoittaa, että pianistin on ”yritettävä kuunnella, kuunnella vieläkin tarkemmin ja sen jälkeen kuunnella uudelleen äärimmäisen tarkasti.”8 Pianonsoitossa kuunteleminen tarkoittaa toisten soiton kuuntelemisen lisäksi ennen kaikkea oman soittonsa kuuntelemista.

Kappaleen voi kuunnella tästä:

Lisättäköön vielä se, että pianonsoiton harrastajien tulisi ylipäänsä kuunnella pianomusiikkia säännöllisesti. Näin pianon soittamisen erilaiset konventiot jäävät korvaan, ja oppilaan ns. hiljainen tieto lisääntyy. Tämän lisäksi kuunteleminen edistää oppilaan kiintymystä musiikkiin. Olen joskus antanut oppilailleni kotiläksyksi kuunnella läpi listan pianokappaleita, joista on seuraavaksi pianotunniksi valittava paras. Tarkoitukseni ei ole kiistellä mielipiteistä, vaan ideana on kehittää oppilaiden musiikillista ymmärrystä musiikin kuuntelemisen avulla.

2. Opettele laulamaan melodia

Ennen soittamisen aloittamista opetellaan laulamaan melodia, eli osuus, joka tässä kappaleessa soitetaan oikealla kädellä. Melodiaa tulee kuunnella niin kauan, että oppilas pystyy hyräilemään sen alusta loppuun saakka sekä nauhan avustuksella että ilman sitä. Sen voi kuunnella tästä:

Laulamisen kautta oppilas kokee, että hänen on tarkoitus saada aikaan musiikkia sen sijaan, että hän mieltäisi toiminnan sormien näppäryysharjoitukseksi. Tämän lisäksi laulamisen avulla on helppo opetella fraseeraamaan ja luomaan eri sävyjä pianollakin. Laulaminen on ihmiselle niin luonnollista, että fraasit ja vivahteet syntyvät laulaessa kuin itsestään. Tätä voi kokeilla kotona laulamalla lempibiisiään: eikö hienoimpaan kohtaan olekin helppo saada tunnetta mukaan? Pianisti voi hyödyntää laulamisen luonnollisuutta pianon soittamisessa yksinkertaisesti imitoimalla laulamista koskettimien avulla. Näin eri sävyjä ei tarvitse opetella tuottamaan mekaanisesti (”voimista tässä – hiljennä tuossa – hidasta nyt!”), vaan soittaminen tapahtuu luontevasti.

Chopin, lyyrisen pianismin asiantuntija, suositteli oppilailleen jopa laulutuntien ottamista sekä vaati näitä tutkimaan italialaista oopperaa.9 Itse en ehkä vetäisi aivan niin tiukkaa linjaa, sillä lauluäänen laadulla ei mielestäni ole lainkaan väliä (tämän tietävät oppilaani, joille usein laulan esimerkkejä), ja laulamisen voi tehdä jopa vain hiljaa mielessään. Kuitenkin olen yhtä mieltä siitä, että pianistin on hyvä lähteä laulamisesta liikkeelle, sillä pelkkä sormivoimistelu ei viime kädessä johda musikaaliseen lopputulokseen.

3. Soita melodia korvakuulolta

Kun laulelu luonnistuu, on soiton aika. Oikea käsi asetetaan tuttuun asemaan, ja peukalo aloittaa soittamisen. Oppilaan tulee kokeilla, pystyykö hän soittamaan hyräilynsä mukaisesti (tai yksinkertaisesti vain muistinsa mukaisesti; ääneen laulaminen ei ole välttämätöntä). Harjoittelun voi tehdä lyhyissä pätkissä, eli oppilas voi ensin opetella esimerkiksi pelkästään kaksi ensimmäistä tahtia. Tämä on tärkeä vaihe, joka vaatii usein opettajan tukea, sillä ensi alkuun oppilas ei ole tottunut soittamaan pianolla kuulemaansa eikä välttämättä huomaa, soittaako hän laulunsa mukaan. Oppilas voi myös verrata soittoaan nauhan malliin ja korjata mahdolliset virheet.

Soinnin tulee olla tasainen, eli mikään sävel ei saa kuulua liian voimakkaasti toisiin nähden. Käden tulee olla rento, mutta koskettimien tulee kuitenkin painua pohjaan asti. On tärkeää tarkkailla, että kukin sormi pysyy oman koskettimensa kohdalla kappaleen alusta loppuun asti. Toistoja tulee tehdä, kunnes kappale painuu mieleen ja soittaminen alkaa tuntua helpolta.

4. Vilkaisu nuottitekstuuriin

Vaikka kuunteleminen onkin kaiken A ja O, on pianon soittamisessa kuitenkin otettava heti alusta alkaen huomioon myös nuottien opettelu. Nuotteja tulisi opetella vähän kerrallaan soittamisen lomassa. Tässä vaiheessa aloittelija voisi painaa mieleensä yhden nuotin, esimerkiksi yksiviivaisen e:n, josta oikean käden osuus alkaa.

Metsäkauris

Nuotin oppimista voi harjoitella siten, että oppilas katsoo ensin yksiviivaisen e:n nuottia ja etsii vastaavan koskettimen sitten koskettimistolta. Tämän jälkeen hän ottaa kätensä pois pianolta, katsoo välillä muualle, ja yrittää sen jälkeen löytää saman koskettimen uudestaan mahdollisimman nopeasti. Tutkiessaan tämän kappaleen nuottia edemmäs oppilaan kannattaa huomioida, että ensimmäinen nuotti toistuu, mutta sitä seuraava nuotti onkin hieman ylempänä viivastolla, ja sitä rataa. Oppilaan on niin ikään hyvä panna merkille, että viivastolla esiintyy mustia ja valkoisia nuotteja. Oppilas pystyy todennäköisesti hetken aikaa kappaletta kuunneltuaan kertomaan, että valkoiset nuotit ovat kestoltaan pidempiä kuin mustat.

Nuottien lukemisen ABC löytyy muuten aiemmasta tekstistäni.

5. Vasen käsi

Kun oikean käden melodia sujuu moitteettomasti, voi oppilas opetella vasemman käden säestyksen. Tämä vaihe saattaa venyä toiseen tai kolmanteen pianotuntiin, eikä se haittaa ollenkaan – oikeastaan on parempikin, että oppilas soittaa oikeaa kättä erikseen mahdollisimman hyvin jonkin aikaa. Olen kuitenkin lisännyt vasemman käden säestyksen nuottiin, koska sen harmoninen ulottuvuus saa musiikin kuulostamaan varsin antoisalta.

Ensin vasemman käden stemma kannattaa opetella erikseen, jotta sormet tottuvat menemään oikeille paikoille oikeassa järjestyksessä. Vasemman käden osuuden voi kuunnella tästä:

Kun kappaletta lopulta soitetaan yhteen molemmilla käsillä, on tiedostettava, että sormet painavat koskettimia joskus yhtäaikaisesti, mutta joskus myös eri aikoihin. Esimerkiksi oikea käsi soittaa ensimmäiset kaksi säveltä siinä ajassa, kun vasen soittaa yhden. Vasemman käden stemman ensimmäinen sävel on siis pidettävä pohjassa aina siihen asti, kunnes oikea on saanut molemmat kaksi säveltä soitettua.

Lopuksi

Pianon soittaminen on taitoa vaativa laji, joten heti harrastuksen alussa kannattaa luoda tukeva perusta oppimiselle. Aloitusiällä, pianonsoiton opettajalla ja alan oppikirjoilla on suuri merkitys oppilaan edistymisen ja motivaation kannalta, joten niihin panostaminen alkuvaiheessa on enemmän kuin järkevää. Ensimmäiseltä pianotunnilta oppilaalle pitäisi jäädä päällimmäisenä mieleen, että soitto lähtee kuuntelemisesta ja että harjoittelu tarkoittaa toistamista.

Lähteet:

1 Kauranen, Kari (2011). Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu, 349, 354–355.
2 Last, Joan (1982/1972). Nuori pianonsoittaja. Englannin kielestä kääntänyt Tolvanen, Outi. Keuruu: Otava, 15–16.
3 Uszler, Marianne (1991). The Preschool Student. Artikkeli teoksessa Uszler, Marianne; Gordon, Stewart; Mach, Elyse: The Well-Tempered Keyboard Teacher. New York: Schirmer Books, 75–104.
4 Hofmann, Josef (1976). Piano Playing With Piano Questions Answered. New York: Dover, 139–140.
5 Neuhaus, Heinrich (1986/1967). Pianonsoiton taide. Saksan kielestä kääntänyt Gothóni, Arja. Helsinki: Kirjayhtymä, 99–100.
6 Neuhaus, Heinrich (1986/1967). Pianonsoiton taide. Saksan kielestä kääntänyt Gothóni, Arja. Helsinki: Kirjayhtymä, 99–100.
7 Last, Joan (1982/1972). Nuori pianonsoittaja. Englannin kielestä kääntänyt Tolvanen, Outi. Keuruu: Otava, 28.
8 Bergroth, Rolf (1983). Ajatuksia pianonsoitosta ja sen opetuksesta. Ruotsin kielestä kääntänyt Gothóni, Arja. Helsinki: Fazer, 10–11.
9 Gerig, Reginald E. (2007).  Famous Pianists & Their Technique. Indiana University Press, 160–161.

  • Jaa

Kirjoita kommentti