Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!
Pianonsoiton harjoittelu on taito, jota kannattaa hioa, ja säästät aikaa ja vaivaa! Jaan päivitetyssä artikkelissani viisi pianonsoiton harjoittelun kulmakiveä, joita voit heti kokeilla kotona: 1) palasissa harjoittelu, 2) korrektit toistot, 3) paluu menneeseen, 4) päivittäisen harjoittelun tärkeys sekä 5) tunnelman etsiminen. Nyt kannattaa viilata pianonsoiton harjoittelu huippuunsa!
1.
Unohda läpisoitto. On järkevää oppia uusi kappale pienissä palasissa. Tällä sivulla opastan esimerkin kautta, kuinka harjoitella yhtä pientä kappaletta neljän tahdin osioissa. Aivan alussa kappaletta voi soittaa myös kädet erikseen. Vasta, kun osiot alkavat sujua, ne kannattaa yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös myöhemmässä harjoitteluvaiheessa on hyvä palata tarkastelemaan eri osioita yksityiskohtaisesti ja huolellisesti.
2.
Tee korrekteja toistoja. Kun jokin asia on opittu, sitä tulee toistaa, joka kerta oikein. Jos toistat vaikean juoksutuksen siinä onnistumatta 99 kertaa, ja sitten lopulta yhden kerran niin, että nuotit menevät kohdilleen, niin voit vain arvata, jäikö lihasmuistiisi väärä vai oikea tapa soittaa. Kun onnistut, onnistu uudelleen! Hups-oho -taktiikka opettaa lihasmuistille väärät sävelet, ja sitä harrastaa huomaamattaan turhan moni.
Oikeiden toistojen harjoittelussa voit kokeilla seuraavaa vippaskonstia: Laita pianon nuottitelineen vasempaan reunaan kolme kolikkoa. Sitten yritä jotain asiaa, jota harjoittelet, esim. kappaleen ensimmäisen rivin tai fraasin soittamista pysähtymättä kertaakaan. Kun saat kohdan sujumaan täysin oikein, siirrä yksi kolikko nuottitelineen oikeaan reunaan. Sitten soita sama kohta uudestaan. Jos onnistut taas, siirrä toinen kolikko. Jos saat kaikki kolikot siirrettyä oikeaan reunaan, voit jatkaa matkaa uuteen harjoittelukohtaan.
3.
Palaa harjoiteltuun. Tämä loistava keino vie opitun pitkäkestoiseen muistiimme. Harjoittele aluksi jokin asia, esimerkiksi fraasi, suhteellisen hyvin. Älä kuitenkaan harjoittele samaa kohtaa viittä minuuttia kauempaa, vaan siirry sitten seuraavan asian opetteluun, ja vielä sitä seuraavan. Mutta sitten: palaa uudelleen ensimmäisen asian pariin, ja harjoittele sitä taas aivan yhtä huolellisesti kuin ensimmäiselläkin kerralla! Sitten kierrä kaikki harjoiteltavat kohdat tehokkaasti ja tavoitteellisesti kolme kertaa läpi, minkä jälkeen voitkin pitää loppupäivän pianonsoitosta vapaata, tyytyväisenä ja paljon oppineena.
Oppilaiden palaute on silloin tällöin ollut, että tämä ”paluu entiseen” -harjoittelutapa tuntuu työläältä. Näin harjoitellessamme aivot todellakin joutuvat töihin, ja silloin oppimista tapahtuu nopealla aikataululla! Ei olisi järin mielekästä harjoitella pianonsoittoa vaikkapa kaksi tuntia putkeen ajattelemattomasti ja helpolta tuntuvasti niin, että aivot eivät rasitu eikä oppimista tapahdu.
4.
Harjoittele vaikka vähänkin – mutta päivittäin. Päivittäisen harjoittelun myötä opeteltavat asiat pysyttelevät mielen päällä, ja oppimista tapahtuu. Usein jotkut eilen opitut asiat ovat seuraavana päivänä hieman unohtuneet. Kun niitä tulee nukutun yön jälkeen hiottua uudelleen, oppiminen syvenee, kun asiat joutuu taas keskittyneellä aivotyöllä kaivamaan muistista. Pidempi odottelu kuitenkin johtaa siihen, että asiat pyyhkiytyvät mielestä aivan tyystin! Säännöllisestä harjoittelusta – vaikkapa vain kymmenestä minuutista päivässä – on paljon suurempi hyöty kuin vaikkapa kolmen tunnin sessiosta kerran kolmessa viikossa.
5.
Tiedä, mitä haluat. Onko harjoiteltava kappale olemukseltaan kaunis? Hidas ja arvokas? Vai soitanko sittenkin juuri nyt letkeää rallatusta? Pianonsoiton harjoittelun tärkeimpiä asioita on tavoitella jotakin tiettyä tunnetilaa, mutta sitä on hankala tavoitella jos sitä ei tavoittele. Millä tyylillä soittaisit vaikkapa kappaleen Elämä on laiffii? Sanotaan vaikka, että reteästi. Entä Beethovenin 5., ”Kohtalonsinfonian”? Alkusävelet voisivat olla kohtalokkaat. Soita jokin kappale tai pätkä, ja kerro sitten itsellesi soititko sen reteästi/kohtalokkaasti/tarkoituksenmukaisesti. Juuri tämä tavoitteen asettaminen ja itsensä kuuntelu ovat pianonsoiton harjoittelun kultaisinta ydintä. Ei riitä, että kahlaat läpi nuotit, vaan niiden nuottien tehtävänä on välittää iloisuus, nostalginen ilta, sade, kiihkeä myrsky…
Tässä olivat minun vinkkini! Joko käytät jotakin tai kenties kaikkia näistä?
Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay
Kiitos vinkeistä. Tarvitsen näitä rondo alla turcan opetteluun.
Hei ja kiitos, että uskollisesti olet lähettänyt pianonsoiton opetusosioita. Huomaan, että juuri noin teen, kuten kirjoitat. Saatan viettää pari tuntia kerrallaan spittimeni ääressä kahlata helppija kappaleita läpi, mutta juuri pitkäjänteisyys puuttuu, oppimisen pitäisi tapahtua nopeasti jne..
Olen nyt vielä 2 viikkoa lomamatkalla, mutta kun kotiudun, alan harjoitella ohjeittesi mukaan ja voi olla, että etäopinnot olisivat minun juttuni. Palaan asiaan ja älä unohda minua 😇
Hei! Oppiminen vauhdittuu huomattavasti, kun harjoittelua alkaa tehdä kunnolla ajatuksen kanssa. Tulosta syntyy, ja nopeasti! Palataan asiaan 🙂
Kiitos vinkeistä!
🙂