Korusävelet ja -kuviot

Tämä teksti esittelee pianomusiikin ornamentteja eli korukuvioita. Korukuvioita on merkitty eri aikakausina hieman eri tavoin, ja esityskäytännöt vaihtelevat jonkin verran. Erilaisten ornamenttimerkintöjen viidakossa helposti eksyvälle huojennukseksi kerrottakoon, että hyvien nuottipainosten pieneen pränttiin on usein merkitty tarkalleen, miten ornamentit tulee soittaa.

Korusävel eli etuhele

 

Korusävel on sävel tai säveljoukko, joka koristaa ns. pääsäveltä olemassaolollaan. Etuhele sijaitsee aina juuri ennen pääsäveltä, ja se merkitään pikkuruisella nuotilla, jossa joko on tai ei ole poikkiviivaa:  tai . Korusävelen aika-arvo voi olla periaatteessa mikä tahansa, mutta kahdeksas- ja kuudestoistaosaetuheleet ovat yleisimmin käytetyt. Etuheleessä voi olla myös useampia säveliä.

Lyhyt etuhele

Poikkiviivallinen korusävel eli lyhyt etuhele on mahdollisimman lyhyt sävel, joka ei ”syö” eli lyhennä pääsävelensä aika-arvoa ollenkaan, mikäli mahdollista. Lyhyt etuhele soitetaan aina legatossa, vaikka kaarta ei olisi merkitty. Alla kuva ja ääniesimerkki toteutuksesta:

 

Appoggiatura eli pitkä etuhele

Appoggiaturassa eli pitkässä etuheleessä ei ole poikkiviivaa. Toisin kuin lyhyt etuhele, appoggiatura lyhentää pääsävelensä kestoa. Tarkan määritelmän mukaan appoggiatura vie puolet päänuottinsa kestosta. Appoggiatura soitetaan iskulla ja aina legatossa:1

↓ 

Tässä vielä muutama lisäesimerkki pitkästä etuheleestä:

Appoggiaturan tiukka määritelmä pätee varsinkin barokin ja klassismin aikaisessa musiikissa. Myöhempien aikakausien musiikin esityskäytäntöihin on tullut tavaksi soittaa appoggiatura toisinaan myös lyhyen etuheleen tapaan, kuten tekstistäni käy seuraavaksi ilmi.

Iskut ja kestot

Riippuu sävellyksen aikakaudesta ja esityskäytännöstä, soitetaanko korusävel iskulla vai ennen iskua. Appoggiaturan ja lyhyen etuheleen ero on yleensä aivan selkeä klassismin ja varsinkin barokin aikakausilla. Romantiikan ajan musiikissa ja myöhemmin merkinnän tulkintatapa on kuitenkin jossain määrin muuttunut. Romantiikan musiikissa varsinkaan appoggiaturaa ei yleensä soiteta määritelmän mukaisesti, vaan pitkäksi etuheleeksi merkitty koru soitetaankin lyhyen etuheleen veroisena. Tarkastellaanpa esimerkiksi Chopinin Es-duuri-Nocturnen seuraavaa kohtaa:

Ankaran määritelmän mukaan pitkän etuheleen tulisi osua iskulle, eli yhtä aikaa basson kanssa. Kuuluisa pianisti Arthur Rubinstein kuitenkin soittaa tällä videolla kuvan appoggiaturan ennen iskua (kohdat 1:26 ja 2:24), eikä pääsävelen kestokaan juuri lyhene. Käytännöt toki vaihtelevat, ja erilaisia tulkintatapoja löytyy useita.

Jotkut tapaukset ovat selkeämpiä. Chopinin ohjeiden mukaan etuhele soitetaan ennen iskua, mikäli se esiintyy pitkän trillin lopuksi. Korusävel tai sävelet soitetaan niin ikään ennen iskua, mikäli etuhele sijaitsee nuotissa ennen tahtiviivaa.2 Niinpä on melko varmaa, että seuraavan kuvan korusävelet soitetaan ennen seuraavan tahdin ykköstä:

Korukuviot eli ornamentit

Korukuviot ovat usean sävelen muodostamia koristeita pääsävelelle. Alla tavallisimpia korukuvioita:

Trilli

Trilli voidaan joskus soittaa myös näin (tarkempi selitys kohdassa ”huomioitavaa”):

Pitkäkestoinen trilli merkitään tr-merkinnällä:

Joskus pitkäkestoisen trillin kesto merkitään hyvinkin tarkasti:

 

Mordentti

Gruppetto

Gruppetto voi esiintyä myös päänuotin jälkeen:

Mikäli gruppetton kiemuramerkintä on toisinpäin, soitetaan se alakautta:

Ornamenttikuvion sävelet ovat aina sävellajin mukaisia, ellei erikseen toisin osoiteta:

Huomioitavaa

Trilli alkaa pääsääntöisesti pääsävelen yläpuolelta:. Mikäli tämä ylempi sävel on kuitenkin juuri esiintynyt nuotissa, trilliä ei välttämättä aloiteta siitä ettei legato katkeaisi: . Tällainen käytäntö oli esimerkiksi Chopinilla.3

Korukuvioiden nopeus

Riippuu tilanteesta, kuinka nopeasti korukuviot soitetaan. Mikäli kyseessä on hidas, seesteinen musiikki, voi tulla parhaiten kysymykseen, että korukuviokin, esimerkiksi gruppetto, on rauhallinen. Nopeampi, rytmikkäämpi musiikki puolestaan saattaa vaatia, etteivät korukuviot häiritse rytmiä. Korukuvion on siis sulauduttava ympäristöönsä mahdollisimman luonnollisesti. Myös pitkä trilli voidaan soittaa tilanteen mukaan joko mahdollisimman nopeasti tai sitten verkkaisemmin.

Harjoitteluvinkki

Ornamenttien soittamiseen voi totutella harjoittelemalla soitettavaa kohtaa ensin kokonaan ilman korusäveliä tai -kuvioita. Silloin korva tottuu kuulemaan pääasiallisen melodialinjan, minkä jälkeen koristeet on helppo lisätä. Oletetaan vaikkapa, että pianistin olisi opittava soittamaan seuraava kohta:

Aluksi kohtaa voi harjoitella näin:

 

Seuraava askel on lisätä korusävel (virheellisesti, mutta harjoituksen kannalta tämä on hyödyllistä) aivan yhtä aikaa pääsävelen kanssa:

Tämän jälkeen korusävelen ja pääsävelen väliin jätetään pieni rako, mutta kuitenkin niin, ettei varsinainen melodialinja häiriinny. Lopputulos kuulostaa siis tältä:

Lähteet:

Sibelius-Akatemian sivut, viitattu 21.2.2017
Chopin, Frédéric; Palmer, Willard A. (2005). Chopin: An Introduction To His Piano Works. Alfred Music Publishing, 11.
3 Chopin, Frédéric; Palmer, Willard A. (2001). Chopin: The First Book for Pianists. Alfred Music Publishing, 24.

  • Jaa

Kirjoita kommentti