Nuotit ja nuottiarvot: erityistapauksia

Tämä postaus jatkaa nuottienlukuteemalla. Aiempi tekstini aiheesta käsitteli perusasioita, ja nyt tarkastelussa ovat nuottitekstuurin poikkeustapaukset. Käyn läpi muun muassa nuottiavainten käytön monimuotoisuutta, kaksoisetumerkkejä ja -pisteitä sekä tupletteja.

Nuottiavaimet: uusia käyttötapoja

On tyypillistä, että oikean käden nuotit merkitään G-avaimelle ja vasemman F-avaimelle, mutta poikkeukset ovat kuitenkin erittäin yleisiä. Tämä johtuu siitä, että G-avaimen nuotit kuvastavat tavallisesti pianon keski- ja ylärekisterin koskettimia, kun taas keskirekisteristä alaspäin olevan koskettimiston nuotit mahtuvat mukavasti F-avaimelle. Mikäli tilanne vaatii, että molemmat kädet soittavat pianoa jommasta kummasta äärirekisteristä, on kaikkein loogisinta vaihtaa nuottiavainta.

Ei siis näin:

jj

…vaan näin:

jjh

Niinpä pianistin on soittaessaan pidettävä silmänsä auki nuottiavainten vaihteluiden varalta. Niitä voi ilmetä jopa kesken kappaleen:

imageedit_97_8994211021

Mendelssohn: Sanaton laulu op. 19b: 3. Kesken kaiken käy näin.

Toisaalta aina ei ole järkevää vaihtaa nuottiavainta. Näin on esimerkiksi hyvin lyhyissä poikkeamissa, joissa eri nuottiavainten tiheä vuorottelu saattaisi vaikuttaa sekavalta. Vierailu nuottiviivaston ulottumattomiin voidaankin myös merkitä muitta mutkitta toisen käden ”reviirille” kuten tässä Bachin C-duuripreludissa, jossa oikea käsi soittaa ympyröidyn kohdan:

imageedit_93_4132014248

Esimerkin kuudestoistaosanuottien ylöspäiset palkit kertovat siitä, että ne on tarkoitus soittaa oikealla kädellä. Sen tosin sanoo jo järkikin: tuskin kenenkään pianistin vasen käsi yltäisi soittamaan kuvan alemman viivaston nuotit ilman oikean käden apua!

Oktaavia alempaa / korkeammalta -merkinnät

Kun nyt kerran sivutaan pianon äärirekistereitä, niin on ajankohtaista ottaa puheeksi myös ottava alta– (8va) ja ottava bassa (8vb) -merkinnät. Ne tarkoittavat sitä, että nuottiviivaston osoittamien, varsinaisten sävelten sijaan soitetaankin sama tekstuuri oktaavia korkeammalta (8va) tai matalammalta (8vb). Näiden merkintöjen avulla hankalien ylä- tai ala-apuviivojen käyttö voidaan kiertää.

Esimerkiksi La Valse -teoksen alussa Ravel on armahtanut pianistia kirjoittamalla oktaavia alempaa -merkinnän lukuisten ala-apuviivojen sijasta:

imageedit_90_6769021254

Vasen: 8vb. Katkoviiva osoittaa, kuinka kauan komento on voimassa. Huomaa muuten myös F-avain oikealla kädellä.

Kaksoisetumerkit

Joskus tilanne vaatii sen, että jokin sävel kaksoisalennetaan tai -ylennetään. Kaksoisylennys korottaa etumerkinnässä korotetuksi merkityn sävelen, kun taas kaksoisalennus alentaa etumerkinnässä alennetuksi merkityn sävelen. Kaksoisylennettyjen sävelten nimet ovat cisis, disis, eisis, fisis, gisis, aisis ja hisis, kun taas kaksoisalennetut sävelet ovat ceses, deses, eses, feses, geses, ases ja bes.

imageedit_21_4735680893

Saattaisi tuntua helpommalta, että nuotissa käytettäisiin vain yksinkertaisinta vaihtoehtoa – esimerkiksi kirjoittamalla vanha kunnon d:n eses:n sijasta – mutta kyse on tonaalisen musiikin käyttäytymisestä, jota täytyy merkitä loogisella tavalla. Otetaan esimerkiksi teos, joka on gis-mollissa. Mollisävellajin tunnusomainen piirre, johtosävel, tarkoittaa korotettua seitsemättä säveltä, tässä tapauksessa siis fisis-säveltä. Kyseessä on sama kosketin, joka tuottaa myös g-sävelen. Pelkästä g:stä ei kuitenkaan kävisi mitenkään ilmi, että kyseessä on nimenomaan gis-mollisävellajin johtosävel, korotettu seitsemäs. Jottei sävelen funktio olisi tonaalisen musiikin rakenteesta aivan irrallaan, on siis käytettävä säännönmukaista vaihtoehtoa.

On harvinaista, että säveliä tarvitsisi kolmoisalentaa tai -ylentää, mutta sellaistakin sattuu:

UMT-Triple-Flat-Triple-Sharp-150x150

Kaksoispisteet

Sävelten kestoa pidentäviä kaksoispisteitä käytetään etenkin hyvin terävien rytmien aikaansaamiseksi. Siinä missä yksinkertainen piste pidentää sävelen kestoa puolella alkuperäisen sävelen kestosta, on seuraavan pisteen kesto puolet edellisen pisteen kestosta. Siis:

imageedit_52_6820541717

Kaksoispisteen voi lisätä mihin tahansa nuottiarvoon. On olemassa myös kolmoispisteitä, mutta ne ovat vielä kaksoispisteitäkin epätavallisempi näky nuottitekstuurissa.

Tupletit

Tuplettimerkintä, kursiivilla kirjoitettu numero nuottien päällä, mahdollistaa tavallisesta poikkeavan nuottimäärän käytön nuottiarvolla tai tahdinosalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa triolissa kolme kahdeksasosanuottia voidaan mahduttaa yhteen neljäsosaiskuun, vaikka normaalisti niitä sopisi sinne vain kaksi. Tuplettien kaikki nuotit ovat keskenään tismalleen saman pituisia, ja trioli on tupleteista yleisin:

imageedit_64_2679967097

Trioli.

Tuplettien lukijan täytyy ennen kaikkea pitää mielessä, että tuplettinuottien lukumäärä näyttää liian suurelta vapaaseen tilaan nähden:

imageedit_66_5679373390

Tämä tahti on täysi, eikä siinä ole liikaa nuotteja. Triolin tunnusmerkki, 3, tiivistää kolme nuottia yhdelle iskulle.

imageedit_71_9670447714

Kvintoli. Yhdelle neljäsosaiskulle mahtuukin viisi kuudestoistaosanottia.

Tupletit merkitään hakasilla, mikäli nuoteissa ei ole palkkeja:

imageedit_68_2065830465

Mielenkiintoista tuplettien soittamisesta tulee silloin, kun niitä soitetaan yhtä aikaa muiden rytmikuvioiden kanssa:

imageedit_99_9886243429

Tarkkana siitä, milloin mikin sävel soitetaan!

Lopuksi

Nämä muutamat, varsin yleiset poikkeukset on suotavaa opetella heti, kun nuotinluvun perusasiat alkavat jo olla hallussa. Tuntuuko tietomäärä paljolta? On aivan järkeenkäypää, että pitkälle hiotun länsimaisen taidemusiikin nuottitekstuuri sisältää runsaasti yksityiskohtia, joiden opiskeluun on maltettava perehtyä jonkin verran. Lopputulos, musiikillisen ilmaisun taito, kuitenkin maksaa kaiken vaivan!

  • Jaa

Kirjoita kommentti