Pianon soittaminen pitää vireänä

Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!

Pianonsoiton jatko-opintojeni aikana opettajanani oli muuan yli 80-vuotias pianoprofessori, joka oli varsinainen teräsmies. Tämä professori ei suinkaan tyytynyt kertoilemaan minulle soitto-ohjeita sivusta, vaan hän näytti malliksi kaikki pianokappaleet varsin taidokkaasti. Lisäksi kyseinen professori esiintyi itse vähintäänkin kuukausittain joko orkesterin solistina tai omalla pianoresitaalilla. Ei tarvitse mainitakaan, että otin aina pelonsekaisella kunnioituksella kaikista hänen neuvoistaan vaarin: toimivathan tämän herrasmiehen sormet paljon vikkelämmin kuin omani, vaikka olin mielestäni nuori ja virkeä.

Kysymys kuuluukin: miten tuo tehdään? Miten vastaavanlaisen toimintakyvyn säilyttäminen on ylipäänsä mahdollista? Minulla on oma arvaukseni, joka liittyy ns. positiiviseen noidankehään: juuri pianonsoiton harjoittelu saattoi hyvinkin olla se syy, miksi tämä professori pysyi noin uskomattomassa kunnossa vielä myöhäisemmälläkin iällä. Tässä kirjoituksessani päätinkin pureutua tarkemmin siihen, mitä hyötyjä pianonsoiton harrastamisesta aivoille on. Tiedoksi kaikille jo heti näin alkuun: hyödyt ovat valtaisat.

Pianon soittaminen hidastaa ikääntymisen merkkejä aivoissa

Pianon soittaminen pystyy muovaamaan aivoja vielä seniori-iässäkin. Eräs tutkimus tiesi kertoa, että aivojen neuroplastisuus kasvaa soittoharjoittelun myötä.¹ Tähän tutkimukseen osallistui yli 64-vuotiaita pianonsoiton aloittelijoita. Aivojen neuroplastisuus, eli muovautumiskyky, on toki suurimmillaan lapsena, jolloin on opittava paljon taitoja lyhyessä ajassa. Iän myötä neuroplastisuus vähenee luonnollisesti. Aivoja on kuitenkin mahdollista auttaa pysymään vireänä erilaisten, keskittymiskykyä vaativien toimintojen, kuten pianon soittamisen, myötä!

Instrumenttiharjoittelun on havaittu parantavan myös muun muassa keskittymis- ja toimintakykyä sekä episodista muistia (ns. elämänkertamuistia). Eräässä toisessa, niin ikään yli 64-vuotiaita aloittelijoita koskevassa tutkimuksessa² näihin tuloksiin päästiin, vaikka instrumenttiharjoittelua tapahtui vain kaksi kertaa viikossa. Pianonsoittoahan olisi toki edistymisen kannalta hyvä harjoitella useamminkin, mutta kiireisen aikuisen elämää tämä tieto saattaa helpottaa: jo kaksi harjoittelukertaa viikossa vaikuttaa aivoihin myönteisesti.

Pianonsoitto vähentää stressiä

Pianonsoiton harrastamisen on havaittu vähentävän stressiä. Esimerkiksi eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa yli 700 pianonsoiton harrastajaa ikähaitarilla 24-94 kertoi stressin vähentyneen pianoharrastuksen aloittamisen myötä. Nämä pianistit pitivät stressin vähentymistä yhtenä pianon soittamisen parhaista puolista.³ Ymmärrän hyvin: nykyelämä voi olla aikuisella aika stressaavaa! Stressihän tunnetusti aiheuttaa monia ikävyyksiä aina unettomuudesta keskittymisvaikeuksiin ja vaikkapa iho-ongelmiin asti. Pianoa soittaessa voi kuitenkin päästä eräänlaiseen keskittyneeseen flow-tilaan, jossa muut huolet unohtuvat hetkeksi; syke ja ahdistus laskuun keinolla millä hyvänsä.

Pianoharrastus opettaa oppimaan

Nykyisin puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta, eli siitä, kuinka ihminen oppii koko ajan jotakin uutta: uuden naapurin nimen, uuden älylaitteen käynnistämisen, reitin uuteen lähikauppaan… Näinhän se on, ja kun kerta joudumme koko ajan oppimaan elämässä uutta, kannattaakin itse oppimisprosessista tehdä mahdollisimman sujuvaa. Näenkin opetustyössäni päivittäin, kuinka pianoharrastajat tottuvat oppimaan uutta entistä paremmin.

Yksi tärkeä ohje pianonsoiton oppimiseen on esimerkiksi rutiinin löytyminen ja oikeanlaiset harjoittelumäärät. On tärkeää, että harjoittelua tapahtuu usein, mutta on parempi harjoitella esimerkiksi vain 10-15 minuuttia päivässä, kuin että harjoittelisi pari tuntia vain kerran kahdessa viikossa. Syitä tähän ovat muun muassa rasitusvammojen syntymisen ehkäisy (uskokaa tai älkää, niitä on aikuisharrastajilla usein!), ja toki se, että oppiminen aivoissa tapahtuu tutkitusti parhaiten nukuttujen öiden jälkeen. Pianoharrastaja voikin harjoitella uutta kohtaa tai kappaletta vain sen vartin, ja, sujuu se tai ei, lopettaa sitten hyvillä mielin ja jatkaa seuraavana päivänä. Tällä harjoittelutavalla myös estetään harmillinen ”mene-nyt-perille!” -oppimisasenne, jollaisella kukaan ei jaksa kovin montaa kuukautta harrastaa mitään.

Onkin hienoa huomata, että pianonsoittoa paljon harjoiteltuani nämä harjoittelun taidot kanavoituvat myös muihin elämäni osa-alueisiin. Soittoharjoittelussa hioitunut kärsivällisyys heijastuu nyt positiivisesti uusiin urheiluharrastuksiini, enkä (enää) hermostu, kun tuloksia ei synny nopeasti. Nyt luotan prosessiin, enkä piiskaa itseäni huimiin suorituksiin turhan takia.

Rohkeasti kokeilemaan

Suosittelen pianoharrastusta lämpimästi kaikille, jotka suinkin vain kynnelle kykenevät. Alku saattaa tuntua hankalalta, mutta harjoittelun myötä soittaminen sujuvoituu pian. Ensimmäiselle pianotunnille saapuessa ei tarvitse osata yhtään mitään: ei tarvitse olla aiempaa soittokokemusta, ei tarvitse tuntea oloaan erityisen musikaaliseksi, eikä varsinkaan tarvitse potea huonommuudentunnetta siitä, jos soitto-opinnot ovat joskus aiemmin jääneet kesken ja takaraivossa kolkuttaa ikävä olo, että ”pitäisi” osata paremmin.

Silti tiedän omakohtaisesti, miltä se tuntuu, kun ei oikeasti osaa mitään eikä kehtaa edes aloittaa. En itse esimerkiksi osaa vetää leukoja kovinkaan hyvin, ja suostun harjoittelemaan vain oman asuntoni rauhassa, suojassa muiden katseilta. Ajattelen, että vasta sitten, kun alan onnistua, voin mennä ulkosalille muiden silmien eteen. Tiedän, että tämä on vähän noloa! Sillä eikö siellä ulkosalilla nimenomaan voisi aloittelijakin harjoitella? Enkä oikeasti usko, että ketään tuntematonta siellä kiinnostaa minun osaamiseni tai osaamattomuuteni. Jostain syystä se yrittäminen ja epäonnistuminen muiden silmien edessä ei kuitenkaan ole helppoa.

Niinpä sellaisille pianisteille, jotka ajattelevat pianonsoitosta samoin kuin minä leukojen vedosta, suosittelisin ensisijaisesti etäkursseja ja etätunteja. Videotunneilla voi videoida pianoläksyn kaikessa rauhassa niin monta kertaa kuin haluaa, eikä kukaan arvostele suoritusta juuri siinä hetkessä. Siksi toisekseen on hyvä muistaa, että opettajan tarkoitushan on opettaa, eikä opettajalle lähetettävän / näytettävän version pidäkään olla täydellinen. Sillä mitä opetettavaa opettajalle silloin jäisi?

Voin lopuksi kertoa vielä pikku salaisuuden: melkein jokainen aikuisopiskelija, joka on aloittanut minun kanssani piano-opinnot, luulee jossain vaiheessa edistyvänsä hitaammin kuin muut. Totuus kuitenkin on, että pianon soittaminen on hidas laji, eikä kukaan etene alkuun kovin nopeasti! Harjoittelun – ja varsinkin sen rutiinin – avulla edistymistä alkaa kuitenkin tapahtua.

Ja nyt kun kaiken lisäksi tiedämme, että soittoharjoittelu itsessään on jo suuri voitto aivoille, voimme suhtautua tavoitteisiimme entistä armollisemmin: antaa tavoitteiden toteutua sitten, kun aika on, ja siihen asti nautimme prosessista ja hyvinvoinnista, jota pianon soittaminen aivoillemme tuo.

Kaikkea hyvää pianoharrastukseesi!

Lähteet:

^{1 Worschech F, Altenmüller E, Jünemann K, Sinke C, Krüger THC, Scholz DS, Müller CAH, Kliegel M, James CE, Marie D. Evidence of cortical thickness increases in bilateral auditory brain structures following piano learning in older adults. Ann N Y Acad Sci. 2022 Jul;1513(1):21-30. doi: 10.1111/nyas.14762. Epub 2022 Mar 15. PMID: 35292982.}

^{2 Mansens D, Deeg DJH, Comijs HC. The association between singing and/or playing a musical instrument and cognitive functions in older adults. Aging Ment Health. 2018 Aug;22(8):964-971. doi: 10.1080/13607863.2017.1328481. Epub 2017 May 19. PMID: 28521542.}

^{3 Jutras, P. J. (2006). The benefits of adult piano study as self-reported by selected adult piano students. Journal of Research in Music Education, 54(2), 97-110.}

_{Kuvat: Shutterstock.}