Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!
Moni tuntuu ajattelevan, että jollei pianotunneilla käymistä ole aloittanut jo lapsena, on aikuisena auttamattomasti liian myöhäistä aloittaa pianoharrastus. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa! Myös pianotunnit aikuisena aloittanut soittaja voi edetä vallan mainioksi pianistiksi. Tässä tekstissäni kerron muutamia vinkkejä pianoharrastustaan aloitteleville aikuisille.
Vinkki 1: usko kykyihisi
Ensinnäkin haluan kertoa sinulle tämän: vaikka ikää olisi jo karttunut, juuri sinä voit aloittaa pianonsoiton, edistyä siinä, ja kenties vieläpä esiintyäkin! Minulla on ollut lukemattomia aikuisoppilaita, jotka ovat aloittaneet aivan alusta, mutta jotka ovat oppineet soittamaan useita pianokappaleita. Ei ole tarvittu muuta kuin rohkeus aloittaa soittaminen, jonkin verran pianotunteja ja riittävä määrä omaa harjoittelua.
Aikuisilla on sitä paitsi joitakin etuja, joita lapsioppilailla ei ole: aikuiset ovat opetelleet tekemään kaikenlaista elämänsä aikana, joten uuden oppimisen taito on aikuisella tavallisesti monin verroin parempi kuin lapsella. Vaikka lapset ovatkin mestareita matkimisessa ja sitä kautta oppimisessa, aikuiset ymmärtävät opitun teoriaa ja kontekstia lapsia paremmin. Aikuinen siis oppii, joskin eri tavalla kuin lapsi. Niinpä haluankin rohkaista sinua: sinä pystyt siihen!
Vinkki 2: hakeudu pianon ääreen
Pianonsoiton oppiminen tapahtuu pääasiassa omatoimisessa harjoittelussa, joskin pianotunnit opettajan kanssa nopeuttavat omaa oppimista ja oivaltamista merkittävästi. Olennaista kuitenkin on, että pääset säännöllisesti pianon ääreen. Suosittelenkin oman pianon hankkimista, mikäli se on mahdollista. Pianoa voi harjoitella toki muuallakin: esimerkiksi useista kirjastoista voi varata ilmaiseksi soittohuoneen, jossa pääsee treenaamaan sähköpianolla, akustisella pianolla tai jopa flyygelillä.
Vinkki 3: helpoista kohti vaikeampia teoksia
Pianistin taidot karttuvat vähitellen. On monella tapaa ajanhukkaa aloittaa liian vaikeasta kappaleesta, ja nyt kerron, miksi:
- Jos vaikeustaso on väärä, soitto sujuu kauhean hitaasti
- Silmät eivät ikinä totu lukemaan nuotteja nopeasti, kun liian vaikeassa kappaleessa jämähdetään tuijottamaan yleensä vain yhtä kohtaa
- Saatat oppia koko kappaleen vain jotenkuten, huolimattomasti
- Kuulokuvaa ei muodostu, kun joudut pysähtelemään ja etsimään hankalia nuotteja tai sointuja, eli et edes kuule, milloin menee väärin
- Tähän listaan voisin löytää helposti vielä kymmenen kohtaa lisää…
Näihin kaikkiin ongelmakohtiin ratkaisu löytyy riittävän helpoista kappaleista! Niistä on tietenkin tarkoitus edetä kohti monimutkaisempia teoksia, mutta ensin on opittava riittävät perustaidot, joiden avulla vaikeammat kappaleet ylipäätään pystyy ottamaan haltuun. Kun kappaleiden taso on sopiva, niin:
- Pääset varsin pian soittamaan tavoitetempossa eli vauhdissa
- Totut lukemaan nuotteja sujuvasti edeten
- Opit sopivan tasoisen kappaleen hienosti ja tasokkaasti; lopputulos on laadukas
- Kuulet itsekin, että kappale sujuu, ja huomaat väärät äänet korvan avulla helpommin
- Saat kappaleen pian valmiiksi, ja pääset siirtymään kohti seuraavaa kappaletta
- Pääset soveltamaan aiemmassa kappaleessa opittuja taitoja uuden kappaleen kohdalla, ja oppiminen syvenee entisestään
Sopivan tasoisten kappaleiden soittaminen on innostavaa ja motivoivaa, sillä ne saat haltuusi kohtuullisella määrällä harjoittelua (sen sijaan liian vaikeiden kappaleiden kanssa motivaatio lopahtaa varsin helposti). On hieno tunne, kun ensimmäinen kappale alkaa sujua, ja seuraava onkin sitten jo askelta haastavampi!
Entä paluusoittajat?
Sitten ovat tietenkin vielä ne, jotka ovat soittaneet lapsuudessa, mutta soittotaito on työelämän kiireiden tai muiden syiden vuoksi kokonaan unohtunut. Onko heillä mitään toivoa?
No tietenkin on! Päällimmäinen ajatus näillä nuoruudessaan pianoa soittaneilla on yleensä, että taidot ovat kadonneet tyystin pois mielestä ja sormista. Yleensä heidän kohdallaan käy sitten kuitenkin niin, että parin-kolmen pianotunnin jälkeen niitä taitoja palaa heidän omaksi yllätyksekseen jostain muistin syövereistä. Aiemmasta soitosta on nimittäin jäänyt aivoihin jokin muistijälki, joka sitten aktivoituu uudelleen, kun harrastuksen pariin palataan. Minun vinkkini onkin, että ei kannata harmitella niitä vuosia, jolloin ei ehtinyt soittaa, vaan keskittyy iloitsemaan tästä hetkestä, jona pianonsoiton pariin voi palata.
Lopuksi tärkein: kaikki on kiinni harjoittelusta
Se on tosiaankin niin yksinkertaista: harjoittele, niin edistystä tapahtuu! Kuten minkä tahansa uuden asian oppimisen, niin myös pianonsoiton kohdalla tärkeintä on harjoitella, vaikka vain vähänkin kerrallaan, mutta usein. Näin asiat pysyvät ”mielen päällä”, ja sormet tottuvat kulkemaan oikeassa järjestyksessä.
Harjoittelusi määrästä – ja toki myös laadusta – riippuukin ennen kaikkea soittotaitojesi lopputulos. Mitä enemmän keskityt tehokkaaseen harjoitteluun, sitä paremmalta soittosi alkaa kuulostaa. Jotkut aikuissoittajat ovatkin edenneet lähestulkoon konserttipianisteiksi suurten harjoittelumääriensä ansiosta. Toisaalta ehkä haluat pianonsoitosta kevyen harrastuksen, eikä tavoitteiden saavuttamisella ole ollenkaan kiire. Silloin voit harjoitella vähemmän, mutta kuitenkin niin, etteivät taidot harjoituskertojen välillä pääse kokonaan unohtumaan. Myös tämä huolettomampi harjoittelutyyli kantaa lopulta hedelmää!
Näillä vinkeillä rohkaisen sinua tavoittelemaan unelmaasi ja aloittamaan pianonsoiton! Koskaan ei ole liian myöhäistä (lukaise vaikka tekstini senioripianistin oppimisesta). Saatat hämmästyä, kuinka nopeasti otat pari ensimmäistä kappaletta haltuusi…
Kuvat: Shutterstock