Artikulaatio

Pianonsoitossa artikulaatiolla viitataan kosketustapaan. Nuottitekstuuriin artikulaatio merkitään pisteillä, kaarilla, viivoilla, kiilamerkinnöillä ja erilaisilla kirjainyhdistelmillä.

 Legato

Legato, sitoen soittaminen, on kaikkein yleisin artikulaatiotapa. Legatossa sävelten välille ei jää pienintäkään taukoa, vaan koskettimelta toiselle liu’utaan täysin saumattomasti. Niinpä peräkkäiset sävelet soivat häviävän pienen hetken ajan yhtä aikaa, kuten tässä kuunteluesimerkissä:

 

Vertailun vuoksi seuraavassa on esimerkki soitosta, joka ei ole legatossa:

 

Legato voidaan merkitä nuottiin esimerkiksi tekstillä ”legato.” Jotkut säveltäjät käyttävät legatokaaria merkitäkseen tarkalleen, mitkä sävelet sidotaan toisiinsa ja milloin sitovuus loppuu:

Kaari vihjaa legatoon ja sen päättymishetkeen.

Mikäli kaarella sidotaan toisiinsa vain kaksi nuottia, on kyseessä todennäköisesti artikulaatiokaari. Se on hieman eri asia kuin legatokaari siinä mielessä, että artikulaatiokaarella sidotuista nuoteista jälkimmäinen on soitettava tavallista lyhyempänä. Kaarien eroavaisuuksista kerron tarkemmin täällä.

Legaton esiintyvyys on pianonsoitossa niin yleistä, että legatoa voidaan jopa pitää lähtökohtaisena artikulaatiotapana, ellei nuottitekstuuri tai asiayhteys toisin todista. Niinpä onkin sangen tavallista, ettei legatoa merkitä nuottiin mitenkään:

Tämä soitetaan legatossa, vaikkei sitä olekaan merkitty.

Staccato

Staccato tarkoittaa, että sävel soitetaan lyhyesti. Staccato merkitään joko merkinnällä stacc. tai pisteellä:

imageedit_6_9756219774

Staccato.

Tarkemman määritelmän mukaan staccatopisteellä merkitty nuotti vastaa puolta nuotin aika-arvosta:

imageedit_8_7218014393

Staccatopiste puolittaa nuotin keston.

Tämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu sääntö, sillä staccaton pituus – tai siis lyhyys – vaihtelee kontekstista riippuen.

Staccatopisteen sijaintiin on muuten syytä kiinnittää erityistä huomiota. Piste sijaitsee joko nuotin ylä-tai alapuolella, mutta ei koskaan perässä. Nuotin oikealla puolella olevat pisteet liittyvät nimittäin nuotin aika-arvoon, joista olen kirjoittanut täällä.

Staccatissimo

Vielä staccatoakin lyhempi kosketustapa merkitään kiilalla. Staccatissimossa sävelet soitetaan erittäin erotellusti, ja sormi koskettaa kosketinta äkkinäisellä liikkeellä nousten saman tien pois.

imageedit_12_5459048926

Staccatissimo.

imageedit_25_8830728918

Eräs määritelmä staccatissimolle.

Portato

Portato on artikulaatiotapa legaton ja staccaton välillä. Portatoa on kutsuttu muun muassa artikuloiduksi legatoksi, jossa yksittäisiä säveliä tuodaan esille, mutta ne eivät kuitenkaan ole selkeästi erillään toisistaan. Italiankielisen sanan pohjana on portare; ”kantaa”, joten ajatus kannatellusta kosketustavasta lienee paikallaan.

imageedit_38_3058592274

Portaton merkintätapa.

Aksentti

Aksentti ei musiikissa tarkoita vierasta korostusta, vaan yksinomaan korostusta. Aksentoitu nuotti on ympäröiviä säveliä terävämpi yleisestä dynamiikasta riippumatta. Aksentti merkitään lyhyellä kiilamerkinnällä nuotin päälle tai alle. Kuvan aksentti eli vaaka-aksentti ei lyhennä nuotin kestoa:

imageedit_4_2221787992

Aksentti.

Yhtäkkinen korostus voidaan ilmaista myös kirjainyhdistelmillä sfz, sf tai fz:

Painotettuja sointuja.

Rinforzando (rf; rfz) puolestaan viittaa siihen, että korostettava jakso on pidempi. Kirjainyhdistelmien määritelmät on selitetty musiikkisanastossa.

Marcato

Marcato tarkoittaa ”painottaen.” Pystyaksenttinakin tunnettu artikulaatiomerkintä viittaa vaaka-aksenttia voimakkaampaan soittotapaan. Marcato-merkintä lyhentää nuotin kestoa, toisin kuin vaaka-aksentti.

imageedit_10_9547457963

Marcato.

Mikäli pystyaksentti merkitään nuotin alapuolelle, kääntyy se ylösalaisin näyttäen v-kirjaimelta.

Tenuto

Tenuto tarkoittaa ”pidätellen”, ja se merkitään nuotin päälle tai alle pienellä vaakaviivalla:

imageedit_8_9208982490

Tenuto.

Tenutoviivan voi tulkita vähintään kahdella eri tavalla. Tarkan määritelmän mukaan tenuto tarkoittaa, että nuotti soitetaan täyteen pituuteensa:

imageedit_16_6157407730

Nuotit soitetaan täysimittaisina.

Tenutoviivaa käytetään myös aksentin omaisesti, mutta korostus ei välttämättä liity voimakkuuteen. Joskus on esimerkiksi tarkoituksenmukaista, että tenutoviivalla merkityn nuotin kestoa venytetään hieman. Tämä on keino antaa nuotille merkityksellisyyttä siinä missä dynaaminen korostuskin.

Kombinaatiot

Artikulaatiomerkintöjä voi yhdistellä monin tavoin:

imageedit_49_6117905881

Painokas, täysimittainen nuotti.

imageedit_47_4592421796

Lyhyt, terävä soittotapa.

imageedit_45_2924283348

Terävä, täyteen mittaansa soitettu nuotti.

imageedit_43_7368435688

Lyhyt, erittäin terävä sävel.

imageedit_14_2645250566

Kenties pieni painotus; nuottia ei soiteta täyspitkänä.

Edellisen kuvan tenutoviiva + staccatomerkintä -yhdistelmälle on olemassa tarkempikin määritelmä:

imageedit_33_2473187871

Mahdollisesti myös näin.

Fermaatti

Fermaatti ei varsinaisesti kerro kosketustavasta, mutta esittelen sen kuitenkin tässä yhteydessä:

imageedit_41_2223299160

Fermaatti.

Fermaatti pidentää nuotin kestoa epämääräisen ajan verran. Sitä käytetään tavallisimmin kappaleen lopussa, kun viimeisen sävelen on tarkoitus viipyä ja heiketä hiljalleen. Fermaatti voi ilmetä myös kesken kappaleen. On aina tärkeää huomioida konteksti: joskus nuottia pidennetään vain hieman, kun taas toiste on kysymys varsinaisesta pysähdyksestä.

Kirjoitusmerkinnät

Pisteiden, kiilojen ja muiden merkintöjen lisäksi artikulointitapaan voidaan viitata myös yksinkertaisesti tekstin avulla. Selkeästä suomen kielestä on turha haaveilla, mutta täällä on näppärä lista vieraskielisestä musiikkisanastosta.

Kokeile!

  • Jaa

Kirjoita kommentti