Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!
Pianonsoiton artikulaatio tarkoittaa tapaa, jolla koskettimia painetaan. Se voi olla hyppäävästi, terävästi, legatossa… Nuottitekstuuriin pianonsoiton artikulaatio merkitään pisteillä, kaarilla, viivoilla, kiilamerkinnöillä ja erilaisilla kirjainyhdistelmillä.
Legato
Legato, sitoen soittaminen, on kaikkein yleisin artikulaatiotapa. Legatossa sävelten välille ei jää pienintäkään taukoa, vaan koskettimelta toiselle liu’utaan täysin saumattomasti. Niinpä peräkkäiset sävelet soivat häviävän pienen hetken ajan yhtä aikaa, kuten tässä kuunteluesimerkissä:
Vertailun vuoksi seuraavassa on esimerkki soitosta, joka ei ole legatossa:
Legaton esiintyvyys on pianonsoitossa niin yleistä, että legatoa voidaan jopa pitää lähtökohtaisena artikulaatiotapana, ellei nuottitekstuuri tai asiayhteys toisin todista. Niinpä onkin sangen tavallista, ettei legatoa merkitä nuottiin mitenkään:
Legaton soittamisesta pianolla olen kirjoittanut tarkemmin täällä.
Staccato
Staccato tarkoittaa, että sävel soitetaan lyhyesti. Staccato merkitään joko merkinnällä stacc. tai pisteellä:
Tarkemman määritelmän mukaan staccatopisteellä merkitty nuotti vastaa puolta nuotin aika-arvosta:
Tämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu sääntö, sillä staccaton pituus – tai siis lyhyys – vaihtelee kontekstista riippuen.
Staccatopisteen sijaintiin on muuten syytä kiinnittää erityistä huomiota. Piste sijaitsee joko nuotin ylä-tai alapuolella, mutta ei koskaan perässä. Nuotin oikealla puolella olevat pisteet liittyvät nimittäin nuotin aika-arvoon, joista olen kirjoittanut täällä.
Staccatissimo
Vielä staccatoakin lyhempi kosketustapa merkitään kiilalla. Staccatissimossa sävelet soitetaan erittäin erotellusti, ja sormi koskettaa kosketinta äkkinäisellä liikkeellä nousten saman tien pois.
Portato
Portato on artikulaatiotapa legaton ja staccaton välillä. Portatoa on kutsuttu muun muassa artikuloiduksi legatoksi, jossa yksittäisiä säveliä tuodaan esille, mutta ne eivät kuitenkaan ole selkeästi erillään toisistaan. Italiankielisen sanan pohjana on portare; ”kantaa”, joten ajatus kannatellusta kosketustavasta lienee paikallaan.
Aksentti
Aksentti ei musiikissa tarkoita vierasta korostusta, vaan yksinomaan korostusta. Aksentoitu nuotti on ympäröiviä säveliä terävämpi yleisestä dynamiikasta riippumatta. Aksentti merkitään lyhyellä kiilamerkinnällä nuotin päälle tai alle. Kuvan aksentti eli vaaka-aksentti ei lyhennä nuotin kestoa:
Yhtäkkinen korostus voidaan ilmaista myös kirjainyhdistelmillä sfz, sf tai fz:
Rinforzando (rf; rfz) puolestaan viittaa siihen, että korostettava jakso on pidempi. Kirjainyhdistelmien määritelmät on selitetty musiikkisanastossa.
Marcato
Marcato tarkoittaa ”painottaen.” Pystyaksenttinakin tunnettu artikulaatiomerkintä viittaa vaaka-aksenttia voimakkaampaan soittotapaan. Marcato-merkintä lyhentää nuotin kestoa, toisin kuin vaaka-aksentti.
Mikäli pystyaksentti merkitään nuotin alapuolelle, kääntyy se ylösalaisin näyttäen v-kirjaimelta.
Tenuto
Tenutolla on muutamakin eri merkitys. Tenuto voi tarkoittaa muun muassa ”pidätellen”, ja se merkitään nuotin päälle tai alle pienellä vaakaviivalla:
Tenutoviivan voi tulkita vähintään kahdella eri tavalla. Tarkan määritelmän mukaan tenuto tarkoittaa, että nuotti soitetaan täyteen pituuteensa:
Tenutoviivaa käytetään myös aksentin omaisesti, mutta korostus ei välttämättä liity voimakkuuteen. Joskus on esimerkiksi tarkoituksenmukaista, että tenutoviivalla merkityn nuotin kestoa venytetään hieman. Tämä on keino antaa nuotille merkityksellisyyttä siinä missä dynaaminen korostuskin.
Kombinaatiot
Artikulaatiomerkintöjä voi yhdistellä monin tavoin:
Edellisen kuvan tenutoviiva + staccatomerkintä -yhdistelmälle on olemassa tarkempikin määritelmä:
Fermaatti
Fermaatti ei varsinaisesti kerro kosketustavasta, mutta esittelen sen kuitenkin tässä yhteydessä:
Fermaatti pidentää nuotin kestoa epämääräisen ajan verran. Sitä käytetään tavallisimmin kappaleen lopussa, kun viimeisen sävelen on tarkoitus viipyä ja heiketä hiljalleen. Fermaatti voi ilmetä myös kesken kappaleen.
Kokeile!
Kiinnostaako pianonsoiton oppiminen netissä? Tule Hilkan etäpianotunnille!
Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay