Pianonsoiton artikulaatio

Pianonsoiton artikulaatio tarkoittaa tapaa, jolla koskettimia painetaan. Se voi olla hyppäävästi, terävästi, legatossa… Nuottitekstuuriin pianonsoiton artikulaatio merkitään pisteillä, kaarilla, viivoilla, kiilamerkinnöillä ja erilaisilla kirjainyhdistelmillä.

 Legato

Legato, sitoen soittaminen, on kaikkein yleisin artikulaatiotapa. Legatossa sävelten välille ei jää pienintäkään taukoa, vaan koskettimelta toiselle liu’utaan täysin saumattomasti. Niinpä peräkkäiset sävelet soivat häviävän pienen hetken ajan yhtä aikaa, kuten tässä kuunteluesimerkissä:


Vertailun vuoksi seuraavassa on esimerkki soitosta, joka ei ole legatossa:


Legaton esiintyvyys on pianonsoitossa niin yleistä, että legatoa voidaan jopa pitää lähtökohtaisena artikulaatiotapana, ellei nuottitekstuuri tai asiayhteys toisin todista. Niinpä onkin sangen tavallista, ettei legatoa merkitä nuottiin mitenkään:

pianonsoiton artikulaatio
Tämä soitetaan legatossa, vaikkei sitä olekaan merkitty.

Legaton soittamisesta pianolla olen kirjoittanut tarkemmin täällä.

Staccato

Staccato tarkoittaa, että sävel soitetaan lyhyesti. Staccato merkitään joko merkinnällä stacc. tai pisteellä:

pianonsoiton artikulaatio
Staccato.

Tarkemman määritelmän mukaan staccatopisteellä merkitty nuotti vastaa puolta nuotin aika-arvosta:

pianonsoiton artikulaatio
Staccatopiste puolittaa nuotin keston.

Tämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu sääntö, sillä staccaton pituus – tai siis lyhyys – vaihtelee kontekstista riippuen.

Staccatopisteen sijaintiin on muuten syytä kiinnittää erityistä huomiota. Piste sijaitsee joko nuotin ylä-tai alapuolella, mutta ei koskaan perässä. Nuotin oikealla puolella olevat pisteet liittyvät nimittäin nuotin aika-arvoon, joista olen kirjoittanut täällä.

Staccatissimo

Vielä staccatoakin lyhempi kosketustapa merkitään kiilalla. Staccatissimossa sävelet soitetaan erittäin erotellusti, ja sormi koskettaa kosketinta äkkinäisellä liikkeellä nousten saman tien pois.

pianonsoiton artikulaatio
Staccatissimo.
pianonsoiton artikulaatio
Eräs määritelmä staccatissimolle.
Portato

Portato on artikulaatiotapa legaton ja staccaton välillä. Portatoa on kutsuttu muun muassa artikuloiduksi legatoksi, jossa yksittäisiä säveliä tuodaan esille, mutta ne eivät kuitenkaan ole selkeästi erillään toisistaan. Italiankielisen sanan pohjana on portare; ”kantaa”, joten ajatus kannatellusta kosketustavasta lienee paikallaan.

portato pianonsoitossa
Portaton merkintätapa.
Aksentti

Aksentti ei musiikissa tarkoita vierasta korostusta, vaan yksinomaan korostusta. Aksentoitu nuotti on ympäröiviä säveliä terävämpi yleisestä dynamiikasta riippumatta. Aksentti merkitään lyhyellä kiilamerkinnällä nuotin päälle tai alle. Kuvan aksentti eli vaaka-aksentti ei lyhennä nuotin kestoa:

aksentti
Aksentti.

Yhtäkkinen korostus voidaan ilmaista myös kirjainyhdistelmillä sfz, sf tai fz:

sforzato
Painotettuja sointuja.

Rinforzando (rf; rfz) puolestaan viittaa siihen, että korostettava jakso on pidempi. Kirjainyhdistelmien määritelmät on selitetty musiikkisanastossa.

Marcato

Marcato tarkoittaa ”painottaen.” Pystyaksenttinakin tunnettu artikulaatiomerkintä viittaa vaaka-aksenttia voimakkaampaan soittotapaan. Marcato-merkintä lyhentää nuotin kestoa, toisin kuin vaaka-aksentti.

marcato
Marcato.

Mikäli pystyaksentti merkitään nuotin alapuolelle, kääntyy se ylösalaisin näyttäen v-kirjaimelta.

Tenuto

Tenutolla on muutamakin eri merkitys. Tenuto voi tarkoittaa muun muassa ”pidätellen”, ja se merkitään nuotin päälle tai alle pienellä vaakaviivalla:

pianonsoiton artikulaatio
Tenuto.

Tenutoviivan voi tulkita vähintään kahdella eri tavalla. Tarkan määritelmän mukaan tenuto tarkoittaa, että nuotti soitetaan täyteen pituuteensa:

tenuto pianonsoitossa
Nuotit soitetaan täysimittaisina.

Tenutoviivaa käytetään myös aksentin omaisesti, mutta korostus ei välttämättä liity voimakkuuteen. Joskus on esimerkiksi tarkoituksenmukaista, että tenutoviivalla merkityn nuotin kestoa venytetään hieman. Tämä on keino antaa nuotille merkityksellisyyttä siinä missä dynaaminen korostuskin.

Kombinaatiot

Artikulaatiomerkintöjä voi yhdistellä monin tavoin:

aksentti tenuto
Painokas, täysimittainen nuotti.
aksentti staccato
Lyhyt, terävä soittotapa.
pystyaksentti tenuto
Terävä, täyteen mittaansa soitettu nuotti.
pystyaksentti staccato
Lyhyt, erittäin terävä sävel.
tenuto staccato
Kenties pieni painotus; nuottia ei soiteta täyspitkänä.

Edellisen kuvan tenutoviiva + staccatomerkintä -yhdistelmälle on olemassa tarkempikin määritelmä:

pianonsoiton artikulaatio
Mahdollisesti myös näin.
Fermaatti

Fermaatti ei varsinaisesti kerro kosketustavasta, mutta esittelen sen kuitenkin tässä yhteydessä:

pianonsoiton artikulaatio
Fermaatti.

Fermaatti pidentää nuotin kestoa epämääräisen ajan verran. Sitä käytetään tavallisimmin kappaleen lopussa, kun viimeisen sävelen on tarkoitus viipyä ja heiketä hiljalleen. Fermaatti voi ilmetä myös kesken kappaleen.


Kokeile!
pianonsoiton artikulaatio

Kiinnostaako pianonsoiton oppiminen netissä? Tule Hilkan etäpianotunnille!

Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay

  • Jaa

Kirjoita kommentti