Esiintymisjännitys

Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!

Esiintymisjännitys on tuttu tunne suurimmalle osalle muusikoista, mutta sen ei tarvitse haitata elämää. Esiintymistä voi opetella ja harjoitella, jolloin pelko pysyy aisoissa. Esiintymisjännitystä paljon tutkinut ja aiheesta tohtoriksi väitellyt Päivi Arjas tiivistääkin kirjassaan ”Varmasti lavalle”:

”On tärkeää ymmärtää esiintymistaito taitona. Se ei ole ominaisuus, joka joillakin on ja joka puuttuu toisilta. Taitoja voi oppia ja opettaa, ja päämäärätietoisella harjoittelulla saa aikaan tuloksia. Ihminen voi hioa esiintymistaitoaan samalla tavalla kuin liikuntataitojaan tai sosiaalisia taitojaan.”¹

Tässä artikkelissani tarkastelen esitykseen valmistautumista ja keinoja esiintymisjännityksen hallintaan.

Riittävän helppo ohjelmisto

Esityskappaleen tai -kappaleiden tulisi olla sellaisia, että pianisti kokee hallitsevansa ne aivan täysin, jopa helposti. Varsinkin alkuvaiheessa, kun esiintymistä vasta aletaan harjoitella, on hyvä valita esityksiin tarpeeksi yksinkertaisia pianoteoksia. On valitettavan yleistä, että pianisti valitsee liian vaikeita kappaleita ensimmäisiin matineoihin tai konsertteihin. Siitä voi alkaa kurja esiintymisjännityksen kierre – ja aivan turhaan, sillä ongelmat olisi vältetty erilaisilla kappalevalinnoilla.

Esityskappaleet kuntoon

Kun esityskappaleen tai -kappaleet osaa läpikotaisin, on todennäköisintä, että esitys onnistuu. Esiintymislavalle ei kannata mennä kokeilemaan, josko kappale sattuisi sillä kertaa sujumaan, vaan takana on oltava runsas määrä täysin oikein menneitä toistoja (hyvistä harjoittelumetodeista kerron tarkemmin täällä!). Varma osaaminen kotioloissa tuo itseluottamusta, ja esitykseen on helpompi suhtautua myönteisesti jo etukäteen.

Takana on oltava runsas määrä täysin oikein menneitä toistoja.

Mikäli soitetaan ulkoa, on hyvä käyttää muutamaa eri tekniikkaa ulkoa muistamiseen. Kappaleesta voi esimerkiksi opetella muistamaan muutamia lähtöpaikkoja eli kohtia, joista varmasti osaa lähteä taas liikkeelle, vaikka olisi sattunut millainen kommellus (näitä lähtöpaikkoja voi muuten opetella myös silloin, kun soitetaan nuotista!). Ulkoa soittamista voi harjoitella myös muistelemalla kappaleen nuottia mielikuvissaan ilman pianoa. Varsinkin ensimmäisiin esiintymisiin suosittelisin kuitenkin menemään nuotin kanssa, eikä ulkoa oppiminen muutenkaan ole mitenkään pakollinen taito, mikäli ei puhuta pianonsoiton ammattiopinnoista.

Lämmittely

Kuten urheilijoidenkin, myös pianistien tulee lämmitellä ennen varsinaista esiintymistä. En mitenkään voisi kuvitella esiintyväni heti paikalla astuttuani pianon ääreen talvipakkasesta! Kylmät sormet eivät toimi yhtä hyvin, eikä esiintyminen tunnu miellyttävältä. Lämmittelyksi sopii vaikka muutaman asteikon soittaminen, hartioiden ja käsien pyörittely tai kuppi lämmintä teetä ennen esitystä.

Rutiinin merkitys

Mikä tahansa uusi asia jännittää enemmän kuin sellainen, jota on tullut tehtyä jo enemmän. Olisi mahdotonta olettaa, että puolen vuoden yksikseen harjoittelun jälkeen ensimmäinen lavaesiintyminen sujuisi tuosta vain. Niinpä esiintymistä on hyvä harjoitella. Harjoittelun voi aloittaa esiintymällä ensin pienemmälle joukolle, vaikka vain yhdelle kuulijalle. Sen jälkeen saman kappaleen voi esittää jo parin hengen yleisölle. Näin pianisti kerää pikkuhiljaa varmuutta kappaleen esittämiseen, ja lopulta esiintymistilanteeseen tottuu sen verran, että uskaltautuu esiintymään suuremmalle joukolle.

Kokeile kotona! Rutiinin merkitys esiintymisjännityksen hallinnassa on aivan uskomattoman suuri.

On myös hyvä tiedostaa, että esiintyminen uudessa tilassa jännittää luonnollisesti enemmän kuin tutulla pianolla esiintyminen. Niinpä pianistin olisikin hyvä totutella soittamaan eri paikoissa ja eri instrumenteilla. Parasta olisi, mikäli pianisti voisi harjoitella uuden esiintymispaikan pianolla vaikka päivää ennen varsinaista esitystä.

Rentouta keho

Kaikki liittyy kaikkeen, ja jos kehosi on ainakin jonkin verran rentoutunut, ei mielikään voi olla yhtäaikaisesti sataprosenttisen jännittynyt ja pelokas. Itse huomasin jossakin vaiheessa, että hengitän esiintyessäni aivan eri tavalla kuin muulloin. Itse asiassa joskus en mielestäni edes jännittänyt lainkaan, mutta silti oloni oli lavalla outo, ja myöhemmin havaitsin, että kyse oli vääränlaisesta hengittämisestä!

Auttoi paljon, kun aloin videoida omaa soittoani, ja samaa suosittelisin myös muille. Videolta näin, kuinka saatoin vaikeissa kohdissa liikkua hermostuksissani ja tarpeettomasti. Videon katsottuani päätin vakaasti rentoutua juuri sellaisissa kohdissa, ja yllättäen – tai pikemminkin tietenkin – soitto alkoikin sujua paljon paremmin.

Keskity musiikkiin

Pianoesityksen ei pitäisi koskaan olla suoritus, jossa näytetään, kuinka hienosti osataan jokin asia. Tärkeintä on musiikillisen tunteen jakaminen yleisön kanssa, ja tämän ymmärtäminen auttaa huomattavasti, mikäli esiintymisjännitys vaivaa.

Oletetaan esimerkiksi, että esityskappale, tai jokin kohta kappaleesta, on hupaisa, scherzo. Sellaisessa kohdassa pianistin tulee uppoutua välittämään tätä hauskuutta. Sama pätee myös johonkin herkkään ja koskettavaan Chopinin Nokturneen. Pianistin tulee keskittyä soittamaan sellaista kappaletta intiimisti, ihanasti – ja sitten vielä ihanammin. Näin esiintyjän huomio siirtyy tärkeimpään, eikä pelolle jää yhtä suurta sijaa.

Innostu musiikista esiintyessäsi! Silloin esiintymisjännitys ei pääse vaivaamaan niin pahasti.

Ajattele positiivisesti

Ennen esitystä on helppo lipsahtaa ajattelemaan ensisijaisesti kauhukuvia kaikesta siitä, mikä voisi mennä pieleen. Näin ajatukset joutuvat väärille raiteille, ja alkaa tuntua siltä, että koko esitys tulee kaikesta päätellen olemaan silkkaa epäonnistumista alusta loppuun. Pianistin tulisi kuitenkin keskittyä vahvistamaan myönteisiä mielikuvia soitostaan.

A-tutkintoni Sibelius-Akatemiassa oli jännittävä tilanne, ja tutkintoa edeltävänä iltana ajatukseni kiertelivät vain ohjelmiston vaikeimman juoksutuksen parissa. Sitten keksin kuitenkin keinon, josta oli paljon hyötyä: oivalsin, että onhan tunnin kestävässä ohjelmassani vaikeiden kohtien lisäksi myös kohtia, jolloin pystyn suurella todennäköisyydellä nauttimaan musiikista ja soittamaan hyvin! Pohdiskelin näitä hienoja hetkiä jo etukäteen, ja jännitys lieveni heti.

Esiintymisjännitys – sittenkin voimavara?

Voidaan myös ajatella, että jännitys ei sittenkään ole välttämättä pelkoa, vaan kyse voi olla, ainakin osaksi, myös innostavasta latauksesta, vireystilasta, joka auttaa esiintyjää keskittymään paremmin.² Esiintymistilanne vaatii keskittymistä, joten on varsin luonnollista, että esiintyessä ei tunnu yhtä rennolta kuin vaikkapa ruokapöydässä. Pianistin ei välttämättä kannatakaan tavoitella täysin rentoutunutta olotilaa, jolloin terävät fokusoituminen olisi mahdotonta. On parempi hyväksyä pieni viretila osaksi esiintymistä ja muistaa, että siitä voi tosiasiassa olla jopa hyötyä!

Lopuksi

Nyrkkisääntönä tiivistäisin, että esiintymisjännitys ei hälvene, jos siitä selviytymistä pohtii vain itsekseen kotisohvalla. Esiintymistä on harjoiteltava, ja siihen rutinoiduttava! Avuksi ja tueksi jännityksen kanssa selviämiseen voi löytyä esimerkiksi pianonsoiton opettaja, jokin hyvä kirja (kuten tässä artikkelissa mainittu Päivi Arjaksen teos) tai netistä löytyvät blogitekstit 🙂

Miten sinä suhtaudut esiintymiseen? Kommentoi alla!

_Lähteet:

_{1. Arjas, Päivi. 2014. Varmasti lavalle – Muusikoiden esiintymisvalmennus. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, s. 8.}

_{2. Arjas, Päivi. 2014. Varmasti lavalle – Muusikoiden esiintymisvalmennus. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, s. 17-25.}

_{Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay}