Asteikkojen harjoitteleminen

Hilkka Piipponen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianisti ja pianopedagogi. Hilkka on opiskellut pianonsoittoa myös Pietarin Rimsky-Korsakovin konservatoriossa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Pianoblogissa käydään läpi pianonsoiton alkeita, musiikin teoriaa sekä klassista musiikkia yleisesti. Edistyneemmille pianisteille pianoblogi tarjoaa tekniikka- ja harjoitteluvinkkejä. Kysy myös etäpianotunneista!

Asteikkojen harjoitteleminen on tärkeä osa pianistin elämää. Asteikkojen säännöllinen soittaminen parantaa muun muassa sormien liikkuvuutta ja koordinaatiota, toimii lämmittelykeinona ennen esitystä, vahvistaa tietoisuutta harmoniasta, selkeyttää ymmärrystä sävellajeista ja auttaa hahmottamaan uutta tekstuuria prima vista -soitossa.

Asteikkoja tupsahtelee usein vastaan klassisen pianomusiikin kappaleissa. Kun olet jo opintojen alusta saakka tottunut soittamaan asteikkoja oikeilla sormituksilla, helpottuu uuden kappaleen juoksutusten soitto huomattavasti – onhan hyväksi havaittu sormitus jo vankasti sormissa!

Vinkkejä asteikkojen soittamiseen

1. Oikeat sormitukset

Jokaiselle asteikolle on määritelty oma, ihanteellinen sormijärjestyksensä, jonka avulla asteikon saa soitettua mahdollisimman mukavasti ja järkevästi. Kaikkia asteikkoja ei voi soittaa saman sormijärjestyksen mukaisesti, sillä käsi asettuu koskettimistolla aina hieman erilaiseen asentoon riippuen muun muassa siitä, soitetaanko mustia vai valkoisia koskettimia. Esimerkiksi mustaa kosketinta ei yleisesti ottaen kannata soittaa peukalolla, koska silloin käsi joutuu epäedulliseen asentoon. On hyvä opetella asteikkojen oikeat sormitukset heti alussa, ja niistä kannattaa pitää kiinni.

Duuri- ja molliasteikkojen, niiden murrettujen kolmisointujen sekä kromaattisen asteikon sormitukset voi ladata tästä.

Aloittelijalle muistutukseksi, että asteikkosoitossa on tärkeää osata peukalon alimenoliike! Havainnollista videoesimerkki löytyy artikkelistani pianistin sormituksista.

2. Rytmissä pysyminen

Asteikon sävelten tulee olla keskenään samanpituisia. Liian nopeassa, hallitsemattomassa soitossa rytmistä tulee epätasainen. Hyvä lähtökohta on vankka, tasainen kävelyvauhti, jossa pianisti ehtii painaa jokaisen äänen kunnolla pohjaan. Aloittelijan voi olla vaikea kuulla rytmistä epätasaisuutta, joten apuna kannattaa käyttää metronomia (esim. säädöllä ♩ = 90).

 3. Tasainen voimakkuus

Asteikon sävelten on lähtökohtaisesti oltava keskenään yhtä voimakkaita. Ohje voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tahattomia aksentteja asteikoissa on yllättävän hankala huomata, mikäli asiaan ei kiinnitä huomiota. Hyödyllinen apukeino virheiden paikantamiseksi niin asteikkoja soitettaessa kuin muulloinkin on oman soiton nauhoittaminen. Toki pianistin on opittava kuuntelemaan soittoaan myös soiton hetkellä.

4. Erikseen harjoittelu

Aivan ensi alkuun aloittelevan pianistin on syytä opetella soittamaan asteikot kädet erikseen, jotta hän voi varmistua kummankin käden kyvystä soittaa asteikko tasaisesti niin äänenvoimakkuuden kuin rytminkin kannalta. Jos asteikkoja soittaa alusta alkaen molemmilla käsillä yhtä aikaa, on olemassa se vaara, että jompikumpi käsi tottuu pääsemään helpommalla kuin toinen. Yleensä tämä ”huijari” on vasen käsi, joka on pianisteilla tavallisesti oikeaa heikompi. Huijaava käsi voi tehdä tahattomia virheitä esimerkiksi siinä, ettei se paina kaikkia koskettimia pohjaan.

5. Koskettimien painaminen samanaikaisesti

Kun asteikkoa aletaan soittaa molemmilla käsillä yhtä aikaa, eli siten, että kädet soittavat oktaavin päässä toisistaan (esim. oikea käsi aloittaa keski-c:stä ja vasen siitä c:stä, joka on keski-c:stä seuraava vasemmalla), on pidettävä mielessä, että oikean ja vasemman käden on painettava koskettimet pohjaan täsmälleen samanaikaisesti. Tämän kuulemista helpottaa asteikkojen soittaminen kahden oktaavin päässä toisistaan.¹ Yleisimmin asteikkoja kuitenkin harjoitellaan yhden oktaavin välimatkan periaatteella. Asteikkojen huolellisen harjoittelun hedelmää on muun muassa se, että pianisti kehittyy taidoissaan soittaa säveliä prikulleen yhtäaikaisesti.

6. Soittaminen legatossa

Asteikot tulee soittaa legatossa eli sitoen. Legaton soitossa kannattaa kuitenkin tarkkailla, etteivät vierekkäiset koskettimet jää epähuomiossa soimaan yhtä aikaa. Asteikkojen harjoitteleminen kehittää pianistin kykyä soittaa juoksutuksia hyvässä ja hallitussa legatossa.

7. Asteikkojen tempo

On hyödyllistä oppia soittamaan asteikot sekä hitaasti että nopeasti. Hitaassa soitossa voit haastaa itsesi kuuntelemaan, soivatko sävelet varmasti tismalleen yhtä aikaa. Nopeassa tempossa voit tarkkailla, soittavatko molemmat kädet yhtä tasaisesti, vai kiirehtiikö toinen käsistä epämäätäisesti. Oli tempo mikä tahansa, pääasia on silti laatu: laadukas hidas asteikko on opettajan mielestä aina parempi kuin hutiloitu nopea 🙂

8. Asteikkojen soiton määrä

Pianistin tavoitteena on luonnollisesti oppia soittamaan kaikki 24 asteikkoa, mutta ei ole tarpeen soittaa niitä kaikkia läpi päivittäin. Suosittelisin keskittymään yhteen tai kahteen asteikkoon kerrallaan, ja oppimaan ne huolellisesti, ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan asteikkoon. Voit esimerkiksi soittaa C-duuri- ja a-molliasteikkoja yhden viikon ajan. Voit lisäksi soitella pieniä kansanlauluja näissä sävellajeissa, jotta sävellajit tulevat tutuiksi. Kun tuntuu, että osaat nämä kaksi asteikkoa ympäri ämpäri, voit ottaa seuraavalla viikolla käsittelyyn G-duuri ja e-molliasteikot, ja sitä rataa.

Kiinnostaako pianonsoitto netissä? Tule Hilkan etäpianotunnille!

Lähteet:

1 Berman, Boris (2000). Notes from the Pianist’s Bench. Yale University Press, 49.

_{Kuvat: Shutterstock/Unsplash/Pixabay}