Nopeasti soittaminen

Kuinka pianolla soitetaan nopeita juoksutuksia ja kappaleita? Nopeasti soittaminen on mahdollista oppia, kunhan trimmaa harjoittelutapansa tarkoituksenmukaisiksi. Tässä artikkelissa kerron omat vinkkini!

Tapaamme taas: lyhyissä osioissa harjoittelu

Kun puhutaan nopeista juoksutuksista, on harjoittelun tapahduttava entistäkin lyhemmissä pätkissä. Sanotaan vaikka, että olisi opittava A-duuriasteikko mahdollisimman nopeasti aloittamalla oikealla kädellä pienestä a:sta ja päättämällä pianon korkeimpaan a:han. Ensin kannattaa opetella vain yhden oktaavin matka a:sta a:han ja viilata se mahdollisimman nopeaksi, ja kaiken lisäksi hyvältä kuulostavaksi (soitathan tasaisesti!). Kun tämä onnistuu, voit opetella seuraavan hyvin lyhyen pätkän (nythän se sujuu jo helpommin, kun kyse on toistosta!). Kun kaksi pientä osiota sujuu moitteettomasti, on aika ommella ne yhteen ja saada tästä uudesta pätkästä nyt vuorostaan virheetön.

Kun puhutaan nopeista juoksutuksista, on harjoittelun tapahduttava entistäkin lyhemmissä pätkissä.

Soittamaan nopeasti oppii soittamalla nopeasti

…mutta sitä ennen nuotit on käytävä läpi huolella, jotta homma ei mene hutiloimiseksi! Heti, kun nuotit ovat hallussa, on kuitenkin hyvä siirtyä lopulliseen tempoon, tai ainakin mahdollisen lähelle sitä. Nopeassa soitossa kädet ja käsivarret ovat nimittäin aivan eri asennossa kuin hitaasti soitettaessa, joten on järkevää harjoitella heti alusta alkaen tätä oikeaa, nopean soiton asentoa. Myös lihasmuistin on hyvä oppia muistamaan, että koskettimia painellaan paitsi että tässä järjestyksessä, niin myös tällaisella vauhdilla. Edelleen on kyse muutaman nuotin pätkistä; koko kappaletta ei missään nimessä kannata harjoitella lopullisessa tempossa alusta loppuun. Hitaampaan, huolelliseen soittotapaan voi silloin tällöin palata, mutta harjoittelun pääpainon ei tulisi olla hitaassa harjoittelussa.

Oikea soittoasento

Nopeassa soitossa tärkeäksi nousee muun muassa kyynärpään kulma. Mikäli pidät kyynärpäät lähellä vartaloa, on erittäin hankalaa saada juoksutus kulkemaan sujuvasti mihin tahansa suuntaan. Juoksutuksia onkin hyvä soittaa kyynärpää edellä, eli kyynärpää on se, joka lähtee viemään liikettä ennen sormia. Näin sormille jää vähemmän työtäkin, ja nopeasti soittaminen helpottuu.

Toinen olennainen seikka on tiedostaa peukalon eriarvoisuus muihin sormiin nähden. Pianistille saattaa kehittyä huomaamaton tapa pudottaa koko kämmen alas aina, kun peukaloa käytetään. Koko käden laskeminen vie yllättävän paljon aikaa, jota ei nopeasti soitettaessa ole tuhlattavaksi sekunnin murto-osaakaan. Käden tulisi siis pysyä samassa asennossa eli hieman kohollaan koko ajan ja peukalon käytön tapahtua siellä kohotettujen rystysten alla muiden sormien tavoin. Soittoasennon perusteista olen kirjoittanut blogissani aiemmin.

Nostele sormia vähemmän

Nopeasti soittamiseen tarvitset usein vähemmän sormivoimaa ja sormien liikettä kuin luulisit. Sormien nostelu pois pianolta vie aikaa, ja kaiken ajanhukan pyrimme minimoimaan soittaessamme nopeasti.

Seuraavan videon kohdasta 1:21 alkaa nopea osuus, ja videolta näkyy myös, kuinka vähän pianisti liikuttelee sormiaan! Olisi mahdotonta soittaa näin nopeasti liian aktiivisilla sormilla, mutta käsivarren auttavalla liikkeellä ja sormien säästäväisellä käytöllä toivottuun lopputulokseen päästään:

Koskettimia ei aivan pohjaan asti

Jos seuraat tarkkaan, kun esiintyvä pianisti soittaa nopeaa kohtaa vähäisellä volyymilla, niin huomaat, ettei hän paina kaikkia koskettimia juurta jaksaen pohjaan asti. Pikemminkin kyse on vain sipaisusta, aivan kuin värähdyksestä.

Osaat soittaa nopeammin kuin luulet

Hidasteleeko joku edelläsi toimistossa? Naputtele sormia harmistuneena nopeasti pöydänpintaa vasten. Huomaatko, että tässä luontevassa liikkeessä sormesi liikkuvat hyvin nopeasti? Joten kyllä, kunhan luovut liiasta sormityöstä ja annat nopeasti soittamisen tulla rennosti, pystyt siihen kyllä! Toki harjoittelua vaaditaan ja on olemassa kappaleita, joissa nopeiden juoksutusten on tapahduttava voimakkaalla dynamiikalla. Silti myös näihin pätevät samat nopean soiton säännöt: kyynärpään apu, sormien harkittu nosteleminen, rento käsi…

Siksi toisekseen joskus kannattaa hieman tuupata itseään oikeaa tempoa kohti. Joskus olen yllyttänyt oppilastani soittamaan tuoreen kappaleen nopeaa kohtaa yhä nopeammin ja nopeammin. ”En pysty!” oli vastaus, kun viimeksi tätä metodia kokeilin, mutta kun painostin pyysin silti vielä kerran, niin kyllähän oppilas sitten kuitenkin kokeili ja pystyi, ja ihmetteli sitä itsekin. Tämä on hyvä pitää mielessä, ja kokeilla samaa pätkää eri tempoissa. Mikäli oikeassa tempossa soittamista ei koskaan kokeile, eihän voi tietää, pystyykö siihen!

  • Jaa

2 Kommentit

Kirjoita kommentti