Soinnut ja sointumerkit

Tämä artikkeli sisältää pianistin sointutaulukon tärkeimmistä kolmi- ja nelisoinnuista sekä niiden merkintätavoista. Sointumerkintöjä (tarkalta nimeltään reaalisointumerkintöjä) käytetään vapaan säestyksen yhteydessä, mm. laulukirjoissa. Klassisen musiikin nuottitekstuurissa niitä ei koskaan ole. Esimerkki nuotista, jossa säestys on merkitty reaalisointumerkinnöin, löytyy täältä. Ohjeita ja vinkkejä sointumerkeistä soittamiseen puolestaan on koottu tänne. Kolmisoinnuissa on nimensä mukaisesti kolme säveltä; nelisointujen sävelten lukumäärä jääköön lukijan harkinnan varaan.

Taulukko esittelee jokaista pohjasäveltä kohden seitsemän erilaista sointua: duurikolmisointu (esim. C), mollikolmisointu (esim. Cm), vähennetty kolmisointu (esim. ), ylinouseva kolmisointu (esim. C+), duuripienseptimisointu, kansankielellä seiskasointu (esim. C7), duurisuurseptimisointu eli ”maiseiska” (esim. Cmaj7) ja mollipienseptimisointu, molliseiska (esim. Cm7). Näistä yleisimmin käytetyt soinnut ovat duuri-, molli- ja seiskasointu, mutta halusin taulukostani monipuolisemman, jotta se tekisi vaikutuksen, ja niinpä lisäsin plus-sointuja ynnä muita hienouksia. Niihinkin kyllä törmää silloin tällöin.

Taulukossa on nuottien lisäksi myös kuvia, jotka havainnollistavat nuotinlukutaidottomallekin, mitä pianon koskettimia kuhunkin sointuun kuuluu:

Täsmennyksiä

Pari huomionarvoista seikkaa sointutaulukkoon liittyen: ensinnäkin, sieltä puuttuu joitakin sointuja, jotka ovat enharmonisesti samoja kuin taulukossa jo esiintyvät soinnut. Esim. es-pohjasävelelle rakentuvat soinnut on lisätty taulukkoon, mutta dis-pohjasävelen sointuja ei. Es on kuitenkin enharmonisesti sama sävel kuin dis, joten D♯-soinnuissa tarvittavat koskettimet ovat aivan samat kuin E♭ -soinnuissa. Vastaavasti Ges-sointuihin tarvittavat koskettimet löytyvät Fis-soinnun kuvasta, A♯ = B♭, C♭ = H jne. Enharmoniaa on ruodittu tarkemmin täällä.

Toiseksi, joku saattaa ihmetellä sitä, etten ole sisällyttänyt kuviin kokonaista pianon koskettimistoa. Täyden koskettimiston perusteella soittaja voisi tietää tarkalleen, mistä pianon rekisteristä (=miltä korkeudelta) sointu on soitettava. Reaalisointumerkintöjen tarkoitus ei kuitenkaan ole kertoa, miltä korkeudelta sointu soitetaan, joskin sävelten on tietenkin oltava sointumerkinnän mukaiset. Yksi vapaasäestystä soittavan vapauksista on nimittäin juuri siinä, että rekisterin sekä säestystyylin saa soinnun perusteella valita itse. Vapaan säestyksen kompeista ja mahdollisuuksista kirjoitan tulevaisuudessa lisää.

Tarkimmat saattavat lisäksi huomata, että taulukon viimeisellä rivillä käytetään reaalisointumerkintää ”B♭”, vaikka soinnun alin sävel on koskettimistokuvan mukaan selkeästi pelkkä b, eikä bes eli alennettu b. Suomen sointumerkintäkäytäntöön on kuitenkin vakiintunut tapa, jonka mukaan soinnut, joiden pohjasävel on b, merkitään reaalisointumerkinnällä B♭. Syyt siihen juontuvat jo keskiajalta, mutta en yleensä tapaa ihmisiä, joita yksityiskohtainen selostus sävelnimien vivahde-eroista ja muutoksista historian saatossa kiinnostaisi, joten en lisää tarinaa tähän.

Kauttaviivat: C/E

Joskus tulee vastaan kauttaviivallisia sointumerkintöjä. Niillä merkitään sointujen käännöksiä, joista löytyy tekstiä täältä. Kauttaviivan vasemmanpuoleisella merkinnällä viitataan sointuun: esimerkiksi soinnun C/E pääasiallinen sointu on C-duurisointu. Oikeanpuoleinen kirjain viittaa sointukäännökseen eli siihen, mikä soinnun sävelistä tulee soittaa alimpana. Niinpä C/E on sointu, jossa sävelet ovat alhaalta ylöspäin seuraavassa järjestyksessä: e, g, c.

Muistisääntöjä kolmisointujen muodostamiseen

Soinnut rakentuvat varsin loogisesti, ja seuraavaksi kerron vinkin, jonka avulla erilaiset kolmisoinnut löytyvät pianon koskettimistolta ilman nuottien apua. Näiden ohjeiden avulla löydät pianolta kaikkien kolmisointujen molli-, vähennetyt ja ylinousevat versiot, kunhan vain duurisointu on ensiksi tiedossa. Niinpä kaikkia sointuja ei tarvitse opetella ulkoa, vaan riittää, että painaa mieleensä kunkin soinnun duurimuodon.

1: duurista molliksi

Duurikolmisoinnut muutetaan helposti mollikolmisoinnuiksi siten, että keskimmäistä säveltä siirretään puolisävelaskelen verran vasemmalle. Olen huomannut, että duurista molliksi -muutos jää oppilaideni mieleen parhaiten, kun vertaan näitä kahta sointua iloiseen ja surulliseen hymiöön. Duuri on iloiselta kuulostava sointu, molli puolestaan surullinen. Duurin vaihtuessa molliksi soinnun keskimmäinen sävel laskee alaspäin (pianon ”alaspäin” on siis vasemmalle), aivan kuten hymiön suupieletkin ilon vaihtuessa suruun: 🙂 → 🙁

G-duurisoinnusta tehdään siis G-mollisointu seuraavaan tapaan:

G-duurisointu (reaalisointumerkintä: G)

G-mollisointu (reaalisointumerkintä: Gm).

Kokeile samaa millä tahansa duurikolmisoinnulla, ja huomaat, että tuloksena on mollikolmisointu!

2: mollista vähennetyksi

Vähennetty kolmisointu voidaan ajatella mollikolmisointuna, jonka ylintä säveltä on siirretty puoliaskelen verran vasemmalle:

G-vähennetty eli G°

3: duurista ylinousevaksi

Ylinouseva sointu löytyy siten, että duurikolmisoinnun ylintä säveltä siirretään puolisävelaskelen verran oikealle eli ylöspäin:

Duurikolmisoinnusta ylinousevaksi. Kuvassa G+

Digihelpotus

Tämän sointusovelluksen avulla soinnut saapuvat älylaitteellesi. Huom! Sovellus on englanniksi, joten siinä tulee huomioida tämä aina-niin-ärsyttävä pikkuseikka: suomeksi pianon valkoisten koskettimien nimet ovat c d e f g a h, kun taas englanniksi ne ovat c d e f g a b. Niinpä H-nimisiä sointuja ei sovelluksessa ole, vaan tilalla ovat B-nimiset soinnut. Meidän B♭-sointumme ovat kuitenkin englantia puhuville niin ikään B♭-sointuja. Sekavaa? Niin minustakin!

  • Jaa

11 Kommentit

  1. Olen itseoppinut soittaja ja ottanut haltuun nimenomaan tämän vapaasäestyksen. Sointujen opettelu itsenäisesti ei ole ollut kovin helppoa, joten tämä postaus oli minulle hyödyllinen. Kiitos!
    Odotan innolla lisää aiheesta!

    • Kiitos palautteesta! Piakkoin tulossa tosiaan tekstiä vapaasta säestyksestä; stay tuned! 🙂

  2. H:sta ja sen johdoksista:
    Minä kirjoitan teoriatunneilla H, alennetusta B ja kaksoisalennetusta Bes ja tulen ymmärretyksi. Onko kuitenkin virhe käyttää kaksoisalennetusta H:sta nimeä Bes? Koska käytännössähän kaksoisalennettu H on alennettu B, eli:
    B + -es = Bes.
    Hesesiäkin joskus saatan käyttää, koska se on se alkuperäinen saksankielinen nimi, mutta en koskaan Bb:tä, koska oikeastaan missään muualla kuin Suomessa ei sitä käytetä kaksoisalennetusta H:sta.

    • Hei! Kiitos viestistä! Tästä aiheesta on pari eri mielipidettä, ja yleisimmin käytettyjä nimikkeitä kaksoisalennetulle h:lle ovat tosiaankin bes ja heses. On varmaan parempi, että vaihdan itsekin tekstiin toisen niistä, joskin bb-merkintään olen törmännyt myös.

  3. Hei Hilkka, tosi selkeä ja opettavainen juttu, kiitos! Kaksi viikkoa sitten ostin pianon ja tänään rupesin opettelemaan kolmatta kappaletta. Edelweiss. Oikea käsi meni joten kuten mutta reaalisointumerkinnöistä en tajunnut mitään. Nyt tajuan ja huomenna kokeilen jos sais edes yhden suht oikeaan kohtaan soitettua.

    • Hienoa, että blogistani on ollut apua! Onnea pianoharrastukseen 🙂

  4. maija toppinen Ouluntie 2739 74230 Salahmi sanoo:

    hei voiko sinulta tilata kopion näistä sointu merkeistä olen aloittelia haluaisin nämä nämä ovat tosi selvät tietenkin maksaisin korvauksen .

    • Hei, onnistuu toki. Ottaisitko yhteyttä kontaktisivun kautta.

  5. Hei!
    Voitko avata kauttaviivalla merkittyä sointua tarkemmin, kuinka muodostetaan esimerkin kautta.
    Kiitos
    Innokas oppimaan uutta

    • F/A: koskettimet vasemmalta oikealle järjestyksessä a, c ja f.

Kirjoita kommentti